Vähä lifestyleee

Kyselyn mukaan blogiin kaivataan eniten lifestyle-postauksia perus hevosaiheiden lisäksi. Kauhean useasti en rupea omasta elämästäni teille bloggaamaan, mutta alkuun voitaisiin sopia vaikka kerran kuussa. Saa nähdä mitä siitä tulee! Ja te ketkä äänestitte mielipide-postauksia, älkää huoliko, niitäkin on luvassa heti kun keksin hyvän aiheen! ;)

Oon siis juuri pari kuukautta sitten aloittanut ysiluokalla. Se vaikuttaa helpommalta kuin kasiluokka. Koulu sujuu hyvin, mukaan ottamatta pieniä väärinkäsityksiä tai vähän suurempia ongelmia itse koulussa, ei opiskelussa.
En oikein tiedä mistä te haluaisitte tietää tai mitä mun pitäis kertoa...

No joka tapauksessa... Olen lähiaikoina miettinyt tosi paljon omaa elämääni ja sen tän hetkistä tilannetta. Tilanteeni voisi olla tuhat kertaa pahempi, jos miettii tässä kolmen vuoden sisällä tapahtuneita asioita. Kolmen vuoden sisällä aloitin siis uudessa koulussa yläasteella, ja tutustuin paljon uusiin ihmisiin. Ihaniin, ja ei niin ihaniin. Ennen seiskaluokaa mun vanhemmat erosivat kesällä, ja äiti muutti pois. Ero tuli ihan puun takaa, enkä ollut osannut aavistaa sitä lainkaan. Alkuun siihen oli vaikea tottua, mutta nyt olen jo täysin tottunut siihen. Tällä hetkellä olemme joka toinen viikko äidillä ja joka toinen isällä. Tavaroiden raahaaminen paikasta toiseen ei ole erityisen mieluisaa...
Luokka vaihtui kahdeksanneksi, ja  se alkoi hyvissä fiiliksissä. Loppuvuodesta koulussa oli ongelmia, ei niinkään opiskelun kanssa mutta muuten. Ei siitä sen enempää, se on sen verran monimutkainen asia. Kesällä myimme Pojun, ja sekään ei ollut mikään helppo juttu mulle. Syksyllä Attekin lopetettiin, ja se oli kova paikka. Vaikka tunsin sen hevosen vaan puoli vuotta, oli se silti mulle erityisen rakas, ja luopuminen siitä oli tosi vaikeaa. Varsinkin lopettamisesta päättäminen oli hirveää, ja se olikin minun päätökseni.

 Ysiluokan alussa oli taas ongelmia, ja mietin tosissani että ei tästä tuu mitään. Tilanne on nyt rauhoittunut ainakin toistaiseksi. Opiskelu itsessään sujuu ihan hyvin, saan 8-10 kokeista jne... :)

Ehkä maailman ihanin kissa kuoli juuri muutama päivä sitten, kun se oli jäänyt auton alle ja juossut metsään piiloon. Oma se ei ollut, mutta hyvin läheinen. Ikävä on sitäkin karvapalloa <3 En oo ikinä ollu mikään kissaihminen, mut toi vallotti mun sydämen täysin!

Tajusin kuinka monesta asiasta oon jo selvinnyt. Selviytymistä vaikeista asioista helpottaa se ettei jää murehtimaan asioita pitkään. Oon onnellinen että mulla on sellainen taito. Mä en tee enkä halua tehdä asioista elämää suurempia, ja pystyn aika hyvin unohtamaan menneet ja pääsen vaikeista asioista aika äkkiä yli. Mun pääkoppaan ei jää mädääntymään kaikki pienimmätkin asiat tai virheet, eikä sen koommin suurimmatkaan. Kaverit ovat jopa ihmetelleet miten osaan ottaa asiat vastaan niin positiivisesti enkä jää murehtimaan niitä kauaksi aikaa. Itse taas välillä ihmettelen miten pitkään joku jaksaa jauhaa samasta asiasta.
Jotkut jopa ottavat ongelmat niin raskaasti että alkaa satuttamaan itseään. Mun mielestä se on kamalinta mitä voi tehdä, että kun on muutenkin huonossa jamassa niin pitää ajaa itsensä vielä huonompaan jamaan. Kannattaa aina yrittää lähteä purkamaan asioita positiivisella mielellä. Tiedän, helpommin sanottu kuin tehty, mutta kannattaa edes yrittää! Näin selviytyy paljon pienemmillä naarmuilla elämässä :)

Saa laittaa kommenttia ja mielipidettä asiasta, haluan mielelläni kuulla teidän näkökulmanne asiasta!




Oltiin tässä yks päivä kuvailemassa Jutan kanssa, tässä päivän saldoa:

Ja nyt haluaisin kuulla teidän ehdotuksia mitä haluaisitte näiden postauksien sisältävän? Ja onko ideoita mielipidepostauksiin?

Ja mitä piditte postauksesta, tykkäsitkö vai et? Painappa alpuolella jompaa kumpaa nappia :)