Viikonloppu Tallinnassa

näkymät kämpästä, jossa yövyttiin

 VAROITUS: postaus sisältää paljon kuvia!


Tulimme eilen puolenyön aikaan kolmen päivän reissulta Tallinnasta. Matkustimme perjantaina laivalla Helsingistä Tallinnaan, ja perille päästyämme menimme suoraan uuteen kauppakeskukseen Kristiineen, joka on Tallinnan suurin. Se oli niin iso, etten todellakaan osannut suunnistaa siellä minnekään. Emme kerenneet käydä koko kauppakeskusta läpi muutamassa tunnissa, mutta löysin muutamasta kaupasta itselleni mukavaa ostettavaa! Viikonlopun ajalta ostin itselleni kaksi uutta paitaa, yhden uuden Hollisterin hupparin (väittävät että on aito, en usko sillä hinta oli niin halpa...), vyön, mekon ja ihanan mustan laukun. Kuvat on sitten otettu joko kännykällä tai kameralla, eli laatu on vaihteleva :)

kaikki muut paidat/mekko ovat uusia, vas. alalaidassa olevat vaatteet eivät ole uusia.

Shoppailujen jälkeen menimme purkamaan kamat kämppään ja ottamaan vähän rennommin päivän päätteeksi. Kuten aiemmin mainitsin, yövyimme sukulaisen kämpässä joka sijaitsee pilvenpiirtäjän 21. kerroksessa. Kerroksia oli kaiken kaikkiaan 30, mutta tuo oli jo ihan huikean korkealla. Näköalat olivat mitä mahtavimmat, sieltä näkyi koko Tallinnan kaupunki, jopa kauas Pärnuun saakka. Ilmat vaan sattuivat olemaan niin huonot ja sumuiset, että ihan niin kauas me ei nähty tällä kertaa. Kuvia räpsisin taas miljoonia eri suunnista ja eri asetuksilla, enkä siis millään osannut päättää parasta kuvaa. Kämppä oli aika pieni, mutta hyvin siellä mahtui yön nukkumaan. Itse nukuin patjalla, sillä kaikki sängyt olivat jo varattu. Täällä nukuimme siis ensimmäisen yön! Yöllä paukkuivat ilotulitukset, sillä se oli ensimmäinen päivä milloin siellä pystyi ostamaan raketteja uudeksivuodeksi. Se oli hienon näköistä näin ylhäältä katsottuna! Pohdinkin kuinka mahtavaa olisi viettää uusivuosi tuolla, kun sieltä näkee kaikki kaupungin ilotulitukset...

30. kerroksessa

ikkunalaudalla istuskellen.. :D

ilotulitteita

Lauantai aamupäivänä pakkailtiin jo tavaroita uudestaan, sillä vaihdoimme asuinpaikkaa Hotelliin. Kävimme ennen lähtöä vielä ihan huipulla 30. kerroksessa katselemassa maisemia, ne eivät olleet hirveästi 21. kerrosta ihmeellisemmät. 

Mulla oli kokovartalo-hieronta kahdelta Spa:ssa, joten aika pian tavaroiden pakkaamisen jälkeen lähdettii hotellille päin ajamaan. Matka ei ollut todellakaan pitkä, vain parisen kilometriä. Meille tuli jo vähän kiire, mutta ehtisin kuitenkin hyvissä ajoin hierontaan. Hieronnan jälkeen mulla oli vielä kasvohoito, jonka jälkeen lähdettiin kylpylään pulikoimaan. En hirveästi välitä uimisesta, mutta tykkään kyllä rentoutua mm. porealtaassa, ja välillä kierrellä muissa altaissa. Veden pitää olla suhtkoht lämmintä ennen kuin uskaltaudun uimaan, olen sen verran vilukissa... 

Uimisten jälkeen menimme pika pikaa huoneisiin valmistautumaan illalliselle. Lähdimme kävellen vanhaankaupunkiin pihviravintolaan nimeltä Goodwin, ja meillä oli siellä jo valmiina pöytävaraus. Pääsimme yksityiseen huoneeseen syömään, siellä ei siis ollut ketään muuta kuin me. Ravintolassa oli huippupalvelu, ja tarjoilijamme oli todella mukava ja ystävällinen. Ruokaa ei pidä unohtaa, se oli täysin omaa luokkaansa! En ole ikinä syönyt mitään noin hyvää ateriaa, eteenkään pihviä. Kaikkein parasta ateriassa oli lammas, joka oli aivan tajuttoman hyvää! Otimme vielä jälkiruoat, itse otin creme bruleeta, kolmea eri makua. Sekin oli taivaallisen hyvää! Meitä oli viisi syömässä, joten ruoat maksoivat aivan tolkuttoman paljon. Niin paljon, että tällasta en todellakaan saa ihan heti uudestaan...

tässä ruokia, joita ehdin nauttia viikonlopun aikana. Nam!

ja tässä hotellihuoneemme

Sunnuntaina oli tarkoitus lähteä Joulumarkkinoille Vanhaan kaupunkiin. Mun mielestä tuo vanha kaupunki on mahtava paikka, ne kaikki vanhat rakennukset ja muurit on vaan niin hienoja! Torilla oli kaikenlaista pientä myytävää, ja se oli ihan kuin jostain keskiajalta. Mun jalat olivat jo aika poikki lauantaisesta kävelystä, ja väsy alkoi muutenkin painaa. Menimme kiertelyn jälkeen vielä syömään Vapianoon, jossa olikin hyvää ruokaa. Kuva pizzasta näkyy aiemmassa kollaasissa.
Sen jälkeen ruvettiinkin tekemään lähtöä.

nää kadut on vaan hienot ja vanhanaikaset!

tää on vielä sieltä pilvenpiirtäjästä

en tiedä mikä patsas tää on, kunhan nyt otin yhteiskuvan ;)

Matka ylitti kaikenkaikkiaan mun odotukset, huonosta ilmasta huolimatta. Oli kyllä tosi kiva reissu! :)

Vilmuska

Tänään Tapaninpäivänä menimme Metsäkylään syömään sukulaisten kanssa jouluruokaa. Kinkkua, perunaa, kalaa ja muuta jouluruokaa tulee pian korvista ulos, kyllästyn siihen aivan liian nopeasti! No on sitä tässä syötykin neljä viimistä päivää...

Huomenna me lähdemme Tallinnaan kolmeksi päiväksi laivalla, eli tulemme sunnuntaina takaisin. Kirjoitan tän postauksen siis hieman kiireessä, sillä vielä pitäisi ehtiä pakata ennen huomista aamua... Kiire tulee! Kuitenkin unohdan jotain tärkeää.

Vilma oli ollut kuulemma eilen aika energinen ja oli poukkoillut ympäri maneesia. Hevoset ovat juuri rokotettu, ja sen takia on vapaapäiviäkin kertynyt. Tänään olisi ollut myös avustajien tunti, mutta siellä oli muutamia hevosia joita ei "uskallettu" tunnille laittaa, Vilma mukaan lukien. Minä siis liikuttelin Vilman, ja maneesiin tuli muutama muukin ratsukko. Ratsastelusta jäi tosi hyvä fiilis, vaikkei mitään ihmeellistä tehtykään. Vilma kulki rennosti, ja teki mitä pyydettiin. Se oli juuri sopivan reipas, ja laukassa pääsi pieni ilopukkikin. Ei siis sen pahemmin mitään tyhmyyksiä tehnyt!

Eve tuli siksi aikaa kuvaamaan kun ratsastin. Kiitos!
Katsokaa video HD! :)

Joulukalenteri #24

                  Hyvää Joulua Kaikille!               

Tein mun joulusta teille videokoosteen, toivottavasti tykkäätte! Videon loppupuolella näkyy mun joululahjoja, jotka ovat ihania. Morttikin piti omista lahjoistaan ;)

Joulukalenteri #23

Se olisi sitten joulukalenterin otiseksi viimeinen luukku! Huomenna on vihdoin se kauan odotettu jouluaatto, jolloin syödään vatsat täyteen herkkuruokaa ja karkkia, avataan lahjoja sekä ainakin meidän tapauksessa vietetään aikaa sukulaisten seurassa. Joulu ilmenee jo meidän kämpästä täysin, ja meille on jopa majoitettu eilen illalla joulukuusi! Kynttilät ja muut joulukoristeet sekä kukkaset täyttävät ainakin meidän talon joka joulu.

Tänään olen siivoillut ja valmistellut jouluntuloa. Ehtisin käydä Turussakin serkun synttäreillä, ja sen takia tämä joulukalenterin luukku tulee taas hieman myöhempään.
En millään keksi tähän nyt kunnollista aihetta, enkä ole kerennyt toteutella mitään sen ihmeempiä, joten tässä on vanhoja kuvia vuodesta 2008 eteenpäin! Kuvat on sattumanvaraisessa järjestyksessä :)

Voi Waltsu rakas <3

Pojun kanssa talvimaastossa!

hehe, Waltsu the linssilude <3

minä ja Maara <3

Akima <3 mun ensimmäinen KT:n leiri vuonna 2010

ihka ensimmäinen kuva Pojusta

Poju tokaa päivää Mettiksessä

voi ku mä näytän pikkuselta :D

Minä ja hurja Maara-poni Halloween-kisoissa!

Minä, Poju ja Eveliina toivottaa teille kaikille oikein hyvää joulua! <3 Kuva vuodelta 2010.

Viettäkää kaikki siis mahtava joulu, huomenna tai viimeistään ylihuomenna tulee joulukalenterin viimeisen luukun sisältö ilmi! :)

Joulukalenteri #22

Erikoispostaus: Ratsastuskoulujen merkitys sekä historiani ratsastuskouluilla



Todella moni aloittaa ratsastuksen ratsastuskoululla, ja moni käy siellä vielä monia vuosia aloittamisen jälkeen. Ratsastuskoulut ovat siis isossa roolissa hevostyttöjen ja -poikien elämässä, eteenkin alkuvaiheissa. Ratsastajilla on erilaisia tavoitteita, jotkut haluavat vain harrastaa ratsastusta silloin tällöin, jotkut haluavat vain olla hevosten kanssa tekemisissä ja hoitaa niitä sekä silloin tällöin ratsastaa. Jotkut tähtäävät huipulle, ja tällöin siihen tarvitaan usein taitava ratsastuksenopettaja ja hyvät hevoset sekä ratsastajalta oma intohimo lajiin ja hevosiin.
En ole vielä selvittänyt omaa rooliani ratsastajana ihan täysin. Ehkä mun ei tarvitsekaan. Olen pienestä asti roikkunut tallilla, ja mun kaksi tätiä omistavat tallin. Metsäkylällä olen käynyt koko pienen ikäni, ja olen aika hyvin perehtynyt siihen mitä ratsastuskoulu on. Ratsastuskoulu antaa hyvän pohjan kaikelle. Muistan kun Elmo Jankari kävi vielä Metsäkylässä joskus nuorempana. Nyt hän kisaa MM-tasolla, ja voitti viimeksi EM-kisat. Ratsastuskouluista saa siis hyvän pohjan, ja usein paljon enemmänkin. Monet vaihtavatkin tallia tai hommaavat vuokra/ylläpitohevosen, tai ehkä jopa oman hevosen siinä kohdassa, kun huomaa että kehitys vähän niinkuin junnaa paikallaan.

Olen itse aloittanut Hevossaaressa täällä lähempänä asuinpaikkaani säännölliset ratsastustunnit, ja kävin siellä parisen vuotta ennenkuin toiminta siellä loppui. Hevossaaressa oli maneesi, kenttä ja hyvät maastot. Opetus oli tasokasta ja erittäin tiukkaa, sekä siellä kävi säännöllisesti valmentajia. Joidenkin mielestä opetus oli liiankin tiukkaa, ja kaiken piti aina mennä lähes täydellisesti. Jos jotakin ei uskaltanut tehdä, sitä piti ainakin kokeilla. Ei toki mikään pakko ollut, mutta monesti asiat tehtiin niinkuin käskettiin, ja jos ei kerralla onnistunut niin tehtävä toistettiin niin monta kertaa että se sujui. Myöhemmin olen kuitenkin huomannut kuinka paljon siitä oli hyötyä, että hevonen oli täysin suoristettu kolmikaarisen kiemuran jokaisessa välissä. Tämä oli siis vain yksi niistä miljoonista jutuista, mitä siellä ollessani opin.
Kun olin hieman rohkaistunut hevosten suhteen, uskalsin kokeilla tallin vauhtiponia, Madonnaa. Ihastuin siihen saman tien, ja haluaisin vieläkin päästä sen selkään ratsastamaan. Tällä hetkellä se laukkaa jo vihreillä laitumilla... Madonnan kanssa kisasin yhdet este- sekä koulukilpailut. Ne taisivat olla mun ensimmäiset kisat ikinä.
Hevossaaresta löysin itselleni ensimmäisen sopivan vuokraponin. Sen kanssa tuli koettua vaikka ja mitä, kävin ensimmäiset estevalmennukset sekä -kisat Liina-ponin kanssa, ja kehityin huimasti. Jotkut kisat vaan eivät oikein sujuneet miten piti, ja tulinkin Liinalta kisoissa ja valmennuksissa pari kertaa alas maistelemaan hiekkaa...

Rakkaan Madonna-ponin kanssa ensimmäisissä koulukisoissa Hevossaaressa

alku rata meni ihan hyvin...

kunnes tuli tämä erikoiseste kohdalle...

Hevossaaren lopetettua toimintansa, jatkoin Metsäkylän tunneilla. Ehdottomaksi lemppariponiksi muuttui Maara-poni, jonka kanssa menin niin usein kuin vain suinkin pystyin. Kävin sen kanssa parissa estevalmennuksessakin sekä pikkukisoissa. Tuohon aikaan siellä kävi aina sillöin tällöin siis valmentaja...
Waltsua ei sovi unohtaa, sen kanssa olen hääräillyt pikkutytöstä asti! Senkin kanssa taisin parit pikkukisat käydä, ja sen kanssa ratsastelin usein ihan muuten vain. Waltsua ei kauhean moni saanut liikkumaan, kuten en minäkään ihan alkuaikoina. Kun olin oppinut vähän ratsastamaan, sain Waltsunkin päättäväisesti eteenpäin, vaikka muutaman kerran taas kävin maistelemassa hiekkaa. Siihen aikaan sillä ei ollut montaa ratsastajaa joka sai sen liikkumaan edes eteenpäin hyvin, kuten ei ole luultavasti nykyäänkään.. Laiska poni :D

Metsäkylässä on ollut niin monia eri opettajia etten edes muista kaikkien nimiä. Jotkut olivat tehokkaampia kuin toiset. Metsäkylässä on käynyt monia tasokkaita ja tunnettujakin opettajia sekä valmentajia, ja olen heiltä oppinutkin siellä ollessani eniten. En nyt rupea luettelemaan kenenkään nimiä, sillä se ei ole olennainen osa tätä postausta...

Maara <3

käännelkää päätänne! Maara ja minä halloween kisoissa ;)

Waltsu ponia ei sovi unohtaa!

Waltsun kanssa halloween-kisoissa! Pellet :)

Pointtini tässä taitaa olla se, että ilman ratsastuskouluja olisi moni ratsastaja jäänyt ilman rakasta harrastustaan, sekä monet kilpailijat ilman palkintojaan sekä kokemuksiaan.


Jos nyt palataan siihen että mikä minun roolini on ratsastuskoululla... Niitä on ollut monia. Olen käynyt itse ratsastuskoulun tunneilla tallin hevosten kanssa, olen vuokrannut ponia ratsastuskoululla, olen omistanut omia hevosia, jotka ovat asuneet ratsastuskoululla, tehnyt töitä ratsastuskoululla, liikuttanut ratsastuskoulun hevosia sekä hoitanut niitä, käynyt leireillä eri ratsastuskouluilla... Tämän hetkinen roolini on vaikea määrittää. Toisaalta olen tavallinen tuntilainen, toisaalta liikuttaja, toisaalta tallitöiden avustaja. Ehkä mun ei edes tarvitse määritellä omaa rooliani ratsastuskouluissa, meen sinne minne elämä kuljettaa ja teen sitä mitä tarjotaan.

KT:n esteleiri, Akima

KT:n esteleiri, Köpi

Kun Atte vielä oli Metsäkylässä..

Mettiksen Laku poni

Poju ja minä uudella tallillaan

Vadelma ja minä tunnilla Mettiksessä

Taika, jota kokeilin. Kaahaa!

Liikuttelin energistä Lady ponia!

hyvä laatu... Mä ja Vadelma estetunnilla

En tiedä onko tässä tekstissä mitään järkeä, mutta sainpahan vähän omia ajatuksia kirjoittaa jonnekin. En tosin vieläkään ole ihan selvillä ajatuksistani ratsastuskoulujen suhteen. Mikä on teidän mielipiteenne niistä?