Maanantaina mulla oli ratsastustunti Aten kanssa. Olin alkuverkannut sitä puolisen tuntia ennen tunnin alkua, lähinnä käynnissä. Oli tosi kuuma päivä, ja Atte hikosikin jo alkuverryttelyissä!
Alussa Atte tuntui jo todella mukavalta, ja tunnin alkaessa se näytti heti miten kauniisti se osaakaan kulkea. Teimme paljon erikokoisia ympyröitä, ja väistätimme takapäätä uran sisäpuolelle. Oikeaa pohjetta se väistää paljon paremmin, kuin vasempaa. Sitä pitää treenata!
Kaikki sujui jopa odotettua paremmin, ja olin tyytyväinen myös omaan ratsastukseeni.
... Kunnes oli aika laukata.
Laukassa Atte sähläsi ihan jotain omaansa, eikä kuunnellut ollenkaan. Oikeaan suuntaan se meni hieman paremmin, vaikkei siinäkään kunnolla malttanut. Vasempaan kierrokseen (joka on sille vaikeampi suunta)se heitteli päätä, potki takajaloilla, eikä kuunnellut pidätteitä. Saattaa hyvin olla, että tämä johtuu oikeassa takajalassa olevasta nivelrikosta. Atte potkii aina oikealla takajalalla, joka siis saattaa olla protesti siitä että siihen koskee. Tätä se ei siis tee muuten kuin laukassa.
Kääntyminen vasemmassa laukassa on viime aikoina tosin parantunut, mutta maanantaina se oli suunnattoman vaikeaa... Kuten alla olevasta kollaasista näkyy !
Atte säätää... :D kuskia viedään !
Kuvia mulla ei nyt kauheasti ole, sillä kuvaajalla oli muuta tekemistä... :D Eli parhaimmillaan ja hienoimmillaan kulkevasta Atesta ei saatu tietenkään kuvaa. Mutta täytyy sanoa että on se tässäkin ajassa jo hurjasti kehittynyt, ja saanut lisää lihasta ympärilleen. Sitä ratsastuksenopettajakin sanoi, ja olen kyllä täysin samaa mieltä.
Toivottavasti se nivelrikko ei vaivaa tulevaisuudessa, sillä tästä hevosesta voi tulla vielä vaikka mitä!
eteen-alas
haha, Atte näyttää ihan joltain sirolta pikkuhepalta :D
Tiistaina (?) pääsin aikaisemmin koulusta, ja halusin palavasti mennä vähän kuvailemaan. Otin uuden kolmijalkani, ja suuntasin laitumelle. Tässä tuotokset:
Sain Suskilta tällasen kivan kesäkuva-haasteen, kiitos siitä! :)
Eli tarkoituksena on valita viisi parasta/tärkeää kesäkuvaa, ja kuvailla niitä yhdellä sanalla.
Tän haasteen saa tehdä kuka vaan!
Täs tulee taas jonkinlainen "lifestyle" postaus :) Olimme Hildan kans kuvailemas ja oikee panostettiin puvustukseen ja kaikkeen! Niistä tuli aika hienoja vaikka itse sanonkin ;) Tää postaus sisältää siis paljon kuvia!
Ajattelin kirjoittaa tämän postauksen hevosen näkökulmasta, ja postata Aten mietteitä lauantaisista hyppelyistä! :) Tän idean sain Essin poniblogista!
"Huhhuh! Lauantia oli kyllä erityisen kuuma hellepäivä, ja kaikenmaailman kärpäset ja hevospaarmat alkavat jo kiusata meitä hevos- ja poniparkoja. Onneksi Kata levitti mahan alle ja rinnuksille ötökkäkarkoitetta, joka heti karkoitti ylimääräiset ärsyttävät kärpäset pois iholtani puremasta. Aavistelin jo, että pääsisin nyt töihin. Kata haki harjapussini, ja rupesi ahkerasti harjailemaan minua. Olin aika likainen, sillä olin juuri käynyt pölyisessä maassa piehtaroimassa... Kun hän sai vihdoin minut harjattua, kuulin jo kaukaa kuinka se kolisutteli satulani kanssa tallissa. Hyi että mä inhoon noita satuloita. En millään haluaisi seistä paikallaan kun se laitetaan mun selkään! Annoin kuitenkin nätisti hänen nostaa ja asetella sen.
Kun viimein päästiin kentälle, Jutta - Katan kaveri - halus alkuverkata mut. En millään jaksanut keskittyä itse työskentelyyn, sillä kaverini Poju oli jäänyt tarhaan. Yksin on tylsää, plaah!
Kun saimme yhteispelin pelittämään, olivat molemmat tyytyväisiä - niin ratsastaja kuin minäkin. Ravissa suostuin jo menemään paremmassa muodossa, ja kuuntelin paremmin Juttaa.
Jutta ja Kata vaihtoivat päittäin, ja Kata kiipes mun selkään. Alkujäykkyys ei enää haitannut mua, vaan mä viipotin menemään! Vaikka oli jo vähän hiki, ni mulla vaan piisas energiaa.
En ole paljon hypellyt tuollaisien puomien yli, tai ylipäätään minkäänlaisia esteitä. Se on mulle vähän vielä uutta. Mut sehän tuntui tosi kivalta! En aluksi oikein tiennyt, mihin kohtaan sitä estettä pitäis tähdätä... Vasen - oikee - vasen - oikee... Kata yritti kovasti pitää mut suorana, mut välillä mä en oikein ymmärtänyt mitä se halus multa. Taisin kerran vahingossa mennä ohikin, kun rupesin niin mutkittelemaan! Ravissa me tultiin se useammin, ja laukassa pari kertaa. Askeleeni kun ovat niin isot, oli niitäkin vaikea sovitella ennen estettä.
Mut siitä mä vasta ärsyynnyn, jos vahingossa tiputan puomin! Sitte lentää takapää!
se ilmavara on tärkeä juttu!
Ilmavaraa jätän siis aina varmuuden varalle. Nuo esteet kun tuntui niin naurettavan pieniltä mulle! Ehkä pääsen joskus vielä hyppäämään isompia esteitä. Ainakin toivottavasti! Mulla nimittäin on nivelrikko oikeassa takajalassa, eikä ole varmaa miten hyvin se kestää hyppyjä...
Kata kehui mua tosi paljon, ja sanoi että on ylpeä musta. Kyllä siinä ihan punastuu!
Katsokaa ihmeessä tuo video, näette kuinka hienosti mä meninkään! Vaikka pitää tätä vielä aika paljon treenata..."
Ainiin, ja kuvista kiitos Jutalle taas kerran ! :)
Tänään meillä kävi eläinlääkäri katsomassa, jokos saataisiin yskään syy selville. Tämä ell ei ole ennen hoitanut meidän Pojua. Itse en päässyt paikalle kun ell tuli, koska mulla oli koulua. Äiti hoiti sen homman, ja kertoi Pojun aikaisemmista vaivoista sun muusta.
Poju jouduttiin rauhoittamaan "tähystysputkea" varten. Keuhkot olivat ihan täynnä limaa, niinkuin me arvelimmekin. Ne olivat myös erittäin rasittuneet yskimisestä, jostain kohtaa hengitysteitä jopa veressä...
Vahvasti ell epäili puhkuria, ja se se luultavasti onkin. Maanantaina saadaan vielä varmistus siitä, kun vietiin lima-näytteet klinikalle tutkittavaksi. Me itsekin olemme epäilleet puhkuria, sillä oireet olivat niin selkeät.
Puhkuri vaatii säännöllistä kortisoni-lääkitystä siihen saakka, kunnes yskä rauhoittuu tai loppuu kokonaan. Ja kun se taas alkaa vähänkin oireilemaan, aloitetaan sama kortisoni-lääkitys uudelleen. Liikutus mennään ponin mukaan.
Nyt katsotaan mihin tämä menee, ja sitten päätetään mitä teemme ponille... :(
Kisaponia siitä ei ainakaan enää saa. Sen sijaan se olisi loistava ensiponi ja opetusmestari lapselle tai pienelle junnulle. :)
poitsu piehtaroimassa ekana päivänä meillä
Nyt siis katsotaan päivä kerrallaan mihin tää johtaa. Poni on muuten kuulemma erittäin hyvässä kunnossa! Olen periaatteessa iloinen siitä että saatiin vihdoin selville mikä Pojua vaivaa, vaikkei se kiva sairaus olekaan.
Attea olen nyt ratsastellut usein, mutta mulla ei ole ollut kuvaajaa. Siitä ja ratsastuksista lisää myöhemmin!
Helatorstaina mulla oli konfirmaatio ja rippijuhlat. Kirkko ja konfirmaatio kesti lähes kaksi tuntia, sillä meitä rippikoululaisia oli niin paljon! Kun pitkästyttävä konffis oli vihdoin ohi, kirkon pihalla jaettiin ruusuja ja otettiin paljon kuvia :)
Mä ja Hilda <3
Juhlissa meillä oli vieraita vähän alle nelisenkymmentä. Ensin toivoteltiin kaikki tervetulleeksi, ja sitten nostettiin alkumalja. Pienen seurustelun jälkeen oli ruokailun aika. Me oltiin tilattu lohikeittoa, joka todellakin kannatti! En oo ikinä syöny noin hyvää lohikeittoa! Kahvi-pöydässä meillä oli tarjoilla kahta erilaista kakkua, ja paaaaaljon cup-cakejä.
Olin juhliin erittäin tyytyväinen, kun ne meni niinkin hyvin ja sujuvasti.
Olin todella yllättynyt lahjoista! Sain omilta porukoilta 55-200 mm objektiivin :o Olin toivonut sellaista tosi pitkään, ja mun olis pitäny saada se vasta kun mun karkkilakko olis ohi. Objektiivin lisäksi sain vielä kolmijalan, joka on tosi kätevä kuvatessa! Oon ihan super onnellinen näistä lahjoista :) Rahaa sain noin 350 € + lahjakortit oriflamelle ja rippikuvaukseen. Sitten sain vielä ison ihanan korurasian, ihanan rippiristin, hopeisen kynttilän-jalan, ja suloisen valokuvakehyksen missä oli musta ja Pojusta pari kuvaa ja ihanat tekstit. Mutta ehdottomasti suurin ja yllättävin lahja oli A4 kokoinen paperi johon oli raapustettu otsikoksi: "OMISTAJANVAIHDOSILMOITUS". Hieman jo aavistin mistä oli kyse, mutta kun luin vielä pari riviä alemmas, selvisi mistä oli kyse. "Ruuna Ahhkratt on vaihtanut omistajaa __/___2013"
Sain Aten rippilahjaksi, ihan ikiomaksi!! <3 Olen vieläkin hieman hämmentynyt, mutta todella iloinen! Tällä hetkellä meillä on siis kaksi pollea...
Mutta Pojusta joudumme varmaankin luopumaan kesän jälkeen, sillä alan jo olla sille liian iso emmekä viitsi maksaa satoja euroja turhaan. Atella pääsen enemmän itsekin kehittymään ratsastajana. Silti tulee ikävä tuota pikku ponia joka on opettanut minulle niin paljon <3.
Oon nyt ratsastanut Atella joka päivä keskiviikosta saakka, alla kuvia ratsasteluista :) Tänään raahattiin pieni tukkikin kentälle, ja mentiin sitä pari kertaa. Atella oli hieman hankaluuksia kuunnella ulkopohjetta, varsinkaan vasen pohje ei meinannut millään mennä läpi. Mulla itselläni on istunnan ja ylävartalon kanssa vähän ongelmia... :D Mä joko könötän siellä selässä hartiat edessä, tai sit nojaudun taakse ihan liikaa... Käsien paikka pitäis kans löytää jostain. Onneks päästään Aten kanssa maanantaina tunnille treenaamaan yhdessä!
tässä tää takakeno...
käsi...
whiuuuuu :D tuli vähän juureen...
hieno <3
Tässä vielä kuvia musta ja mun asustuksesta rippijuhlissa. Mikä on paras kuva ? :)
No nyt on ainakin kuvia tarpeeksi !! :) En millään pystynyt tiivistämään näitä postauksia niin että olis kaikkea kerenny kertoa. Mut tässä oli nyt nää olellisimmat asiat. Täällä onnellinen ja rippikoulun suorittanut tyttö jatkaa elämäänsä eteenpäin! :)
