Poitsuuu

Tänään kävimme taas moikkaamassa Pojua! Pidimme Lotalle (pojun omistajalle) ja Pojulle estetunnin. Kenttä oli osittain aika mutainen, joten rakennettiin jumppasarja keskelle kenttää. Innari - 2 askelta - ristikko - 1 askel - pysty. Poju hyppäsi hienosti kuten aina! Loppuverkassa sillä oli niin paljon energiaa, niin päätin sit hypätä itsekkin selkään vähäksi aikaa. Otimme satulan pois, ja menin ilman satulaa. Mulla ei ollu mitään ratsastuskamoja, joten lainasin vain Lotan kypärää. Tulin kaksi kertaa ton sarjan, ja sit loppuverkkasin sen. Oi vitsit miten kiva oli taas päästä ponin selkään <3 Se oli ihan intoa täynnä vielä loppuraveissakin ja oli menossa sarjalle. Haha, voi söpö Poju! Se poni on muutenkin tosi hyvässä kunnossa, lihakset ja kaikki.
Ei siitä sen enempää, alla pieni videopätkä, ja muutama kuva, jotka napattu videoista.

hieman on huono kuva.. :D

Ollaan käyty nyt pari kertaa ratsastamassa kahta nuorta suokki-ruunaa Mettiksessä, Unskia ja Vinskiä. Niillä on ratsastettu vasta vähän aikaa, ja ne tarvitsevat liikutusta sekä hieman apua kehittymisessä. Mä ja Eve ruvetaan ilmeisesti ratsastamaan niitä kerran viikossa, ja nyt opetellaan niiden "käyttöohjeita". Toivottavasti saataisiin seuraavilla kerroilla kuvaaja mukaan, että voisin kertoa niistä vähän enemmän. Ihan hauskoja tapauksia, vaikkakin tosi nuoria ja kokemattomia.

Ja Pojua käymme nyt katsomassa aika säännöllisesti. Välillä pidämme niille tuntia, ja välillä pääsemme itse ratsastamaan. Mun mielestä on ihanaa että voimme yhäedelleen olla Pojun kanssa tekemisissä! :)

Vattuliini

... Eli siis Vadelma !

vanha kuva :)

Menin tuolla kyseisellä tammalla taas jälleen tunnilla. Oikeastaan tykkään siitä aika paljon, vaikkakin se on aika nuori ja hieman sählä ja osaamaton.
Meillä oli estetunti, mutta emme hypänneet paljoa. Sen sijaan teimme suht koht vaativaa tehtävää josta kaikki suoriutuivat aika hyvin! Jopa minä ja Vadelma ;)
Vattu on tunnettu sen rakettimaisista laukannostoista, ja sen takia tää tehtävä aluksi hieman arvellutti mua. Tehtävä meni siis näin:
Käännyttiin pituushalkaisijalle c-päädyssä, suoristettiin, ja lähdettiin väistämään oikealle niin pitkään että saatiin suoralinja pystylle. Siitä käynnistä laukan nosto (josta saimme vähän armoa Vadelman kanssa...), muutama askel laukkaa ja hyppy.
Harjoittelimme viime kerrallakin väistöjä Vadelman kanssa koulutunnilla (josta en ole muuten vieläkään tehnyt postausta, hups...) ja ne menivät silloin aika kehnosti. Nyt meno oli kuitenkin paljon sujuvampaa ja Vattu keskittyi hyvin! Sillä on ärsyttävä tapa viskoa päätään kun siltä vaaditaan keskittymistä, ja näin se teki myös väistöissä. Siitä huolimatta olen erittäin tyytyväinen meidän yhteistyöhön :)!
Katsokaa video HD-laatuisena, kiitos!  Kuvat tulevat myöhemmin .





Ja sitten asiasta seitsemänteen...
Olen aika hyvin sisäistänyt Aten lähdön ja ajatuksen siitä että se on ikuisesti poissa. Ensimmäiset päivät olivat vaikeita ja olin tosi hiljainen sekä helposti murtuva, jos niin voi sanoa. Nyt olen tottunut ajatukseen, ja sunnuntaina kävimme vielä viemässä haudalle ristin. Ei mikään ihan tavallinen risti, vaan risti johon isä oli kirjoittanut hevosenkengillä "Atte". Ihana!
Hirveä ikävä mulla on, ja aina kun nään Aten kuvan ikävä vaan kasvaa.
"Meidän tarina"- tyylinen postaus on tulossa piakkoin! Sellainen pitäisi myös väsätä Pojusta.. Mutta teen Atesta sen ensin, kun se on nyt ajankohtaista.

Atte meillä menossa juuri lopetukseen... Oli muutenkin kylmä ja inhottava päivä!

siellä ne lepää nyt rauhassa <3

rakastan sua tänään enemmän kuin koskaan

Tänään on se päivä. Nyt alan jo pikkuhiljaa uskoa siihen että Atte on poissa. Ikuisesti.
En enää ikinä voi nähdä kun se tulee mua vastaan tarhan portille. En enää ikinä voi kuulla sen hörinää. En enää ikinä voi silittää sitä. En enää ikinä nää sitä. Se kaikki on ohi nyt.
Enkä enää ikinä hanki nivelrikko-hevosta. Se on varmaa, ei kannata.

Atte on nyt päässyt kivuistaan, ja sillä on hyvä olla. Sillä on kaikki mitä se tarvii, ja yritän lohduttaa itseeni sillä. Ihan hirvee olo mulla on, tuntuu tosi tyhjältä. Enää en mee tallille monta kertaa viikossa hoitamaan ja ratsastamaan Attea,  mun hevosta.

Hyvästi rakas <3

 


Saavuimme trailerin kanssa meille, ja otin Aten ulos autosta. Se oli jo aikaisemmin saanut rauhottavaa, ja nyt se sai sitä uudelleen. En jäänyt katsomaan miten se kaatuu suorin jaloin maahan, se ei voi olla kovin kaunista katseltavaa. Hyvästelin Aten itkuisena ja surullisena. Painoin pääni sen päätä vasten, ja silitin sen turpaa. Tämä oli viimeinen kosketus. En enää ikinä näkisi sitä uudelleen.
Nousin, ja kävelin pois. En katsonut taakseni.
Kotona olo oli hirveä ja on edelleen. Atte on poissa.



Essi tuli aamulla myös tallille ennen Julitan ja Aten lähtöä. Otettiin muutamat kuvat vielä enne hyvästelyjä. Tahdon toivottaa tsemppiä Essillekin, ja kiitos kuvista ja tuesta!

I would hold you in my arms, I would take the pain away.

 Thank you for all you've done, forgive all your misteks.

 There's nothing I wouldn't do, to hear your voice again. 

 Sometimes I wanna call you, but I know you wont be there. . .

"Varokaa, sateenvarjo hyökkää!!"

Viimeistä päivää viedään... Atte harjattiin luultavasti viimeistä kertaa, suitsitettiin viimeistä kertaa, vietiin kentälle viimeistä kertaa... ja lista sen kun jatkuu. Oon miettinyt näitä asioita tänään paljon. En silti osaa kuvitella että huomenna Atte näkee viimeistä kertaa päivänvaloa ennen syvään uneen vaipumista. Tuon lauseen kirjoittaminenkin tuntui oudolta.

Tänään tulimme tallille Even ja Jutan kanssa. Tarkoituksena oli mennä vähän aikaa kentällä käyntiä ilman satulaa, ja kokeilla ehkä mennä tandemilla. Nämä ideat kuitenkin pilasivat sade, ja sateenvarjo.
Harjasimme Aten karsinassa, ja laitoimme satulahuovan selkään. Toimme sen ulos tallista, ja Eve avasi sateenvarjon. Atte pelästyi sitä, muttei tehnyt kuitenkaan mitään vakavaa. Koko loppuajan se tuijotti sateenvarjoa pelokkaana. Yritin rauhoitella sitä kentällä maastakäsin, kävelin muutaman kierroksen taluttaen ja toivoin että sateenvarjo-kammo menisi ohi. Atte oli ihan tuohtunut, eikä uskaltanut kääntää takapuoltaan sateenvarjolle. Se ravaili mun ympärillä, ihan kuin sillä olisi oikeasti joku hätä :D Komea hän kyllä oli!

Kun suurimmat pörhistelyt oli pörhistelty, ajattelin nousta selkään. En kuitenkaan päässyt selkään asti, en nimittäin ollut ihan varma mitä toi elukka ajatteli just sillon... Raahasin jakkaran sen viereen, mutta eihän Atte malttanut seistä paikallaan. Ihan yhtäkkiä se sai jonkun pikku kohtauksen ja lähti vetämään mun ympäri hyppien. Sille iski sitten luultavimmin vetokauhu, ja päästin ihan suosiolla irti.
Itse juoksimme kentältä pois, ihan varmuuden vuoksi. Viime kertaiset seuraukset kun eivät olleet niin mukavat... Atte kaahotti pari kierrosta pitkin kenttää. EI NÄIN. Tän piti olla ihan rauhallinen pikku kävely sateessa. Päätettiin ottaa se sit sisälle. Nää 'ratsastelut' oli tässä, kiitos hei :D...

voi ei ..

lentokone !

Atte ei oo ikinä pelännyt mitään tällä tavalla. Ei siis ikinä! Tai jos se jotain on pelännyt, se on aina mennyt haistelemaan sitä ja todennut "ei tää nyt niin pelottava ookkaan". Mut herranjumala kun kentän laidalle tuodaan sateenvarjo, niin johan kilahti herralla pääkopassa. Voi hölmö Atte :D
Nivelrikolle tuo juoksentelu ei ainakaan tehnyt hyvää...

Hurjastelun jälkeen veimme sen sisälle ja rauhottelimme vähän. Meillä alkoi pian tanssi-harkat, joten jatkoimme siitä matkaa Turun keskustaan.

Kuvista tuli vähän huonolaatuisia koska siellä satoi ihan mukavasti...

vähän on suuret sieraimet!

kauniisti hän ainakin osasi väistöaskeleet!

prrr soooo !

Huomenna siis on se kamala päivä jota ei olla odotettu. Mä en oo kauheen tunteikas ihminen, en tiedä minkä takia. Hieman jännitän että miten reagoin Aten lopettamiseen huomenna kun todellisuus iskee liian lujaa.

En tiedä koska postaan seuraavalla kerralla. Saa nähdä! En mä tätä bloggaamista kuitenkaan lopeta.

hööksissäää

Mä sain vihdoin aikaseksi lähteä hööksiin ostoksille! Menin bussilla Turkuun, ja keskustabussilla myllyyn ja sieltä Hööksiin. Olin jo aikasemmin käyny siellä kokeilemassa ratsastushousuja, ja nyt sattui hyvin tää 10 € alennus- kampanja joka koski ratsastushousuja. Löysin kaksi ihan ylikivaa housua, ja toiset tarttuvat mukaani. Toiset oli JH collectionin viininpunaset housut, ja nää mitkä tarttui mukaan oli punaset crw:n kokopaikkaiset ratsastushousut. Hihi, olisin voinut ostaa molemmat jos olis ollu varaa :3
Kokeilin muutamia ratsastussaappaita, mutta siellä ei ollu mistään sopivaa kokoa. Mun jalankoko on aika iso, 41, ja juuri niistä mun lemppareista ei löytyny sitä kokoa. Muut saappaat jäivät joko nilkan tai pohkeen kohtaa (<-- kapeissa malleissa) liian kapeaksi... En ymmärrä miten mun nilkka ei vaan sovi yleensä ratsastussaappaisiin. Höh! No mutta mun chapsit meni ihan pari viikkoa sitten rikki, ni ostin sit itselleni chapsitkin. Ne on mun mielestä tosi kivat, mut en oo varma onko ne aitoa nahkaa kun hintaa oli vain reilu 40 €. No eikai sen niin väliä, jos ne pysyy kasassa!

hehe, en jaksanut laittaa kenkiä :D

Oon kyllä tyytyväinen ostoksiin!

Mitä te tykkäätte?

Lisäksi tein uuden bannerin, joka jäi taas vähän yksinkertaiseksi... Toivottavasti miellyttää! Lisäksi se jäi vähän pieneksi enkä todellakaan jaksa ruveta enää suurentamaan sitä ... Saa kelvata :)
Toi nimi vaihtuu joka kerta, mut päänimenä pysyköön Katariinan blogi, niin tylsältä kuin se kuulostaakin!

ja muokatessa se oli mustavalkonen... Eipä ole enää.

kaverukset nyt ja aina

Kuulemma tää Aten kaveri joka lopetetaan samana päivänä on jo ihan julkisesti tiedossa. Julkistan sen nyt sit täälläkin. Kaveri on siis Julita, Metsäkylän ratsastuskeskuksesta. Juli on jo aika vanha, ja sillä on samoja vaivoja kuin Atella, ja ne ovat vielä pahempia. Kun oli kerran kaksi lopetettavaa, hautaamme molemmat samaa aikaa tänne meille. Atte ja Julita ovat tosi hyviä kavereita, ja ne tarhaavat yhdessä.

Perjantaina Atte ja minä sekä Julita ja sen vuokraaja Veera menimme maastoon pikkukävelylle. Oli ihana ilma, ja saimme pari kuvaajaa mukaan. Kuvista kunnia kuuluu siis Emmalle ja Evelle, kiitos ! :)
Atte sai paljon ohikulkijoilta huomiota osakseen, taas jälleen.

<3

Atte näyttää ihan muulilta joka kuvassa... :D

Taas tuli paljon kuvia, mutta toivottavasti oli kivaa katseltavaa!

Olen jo alkanut katselemaan hevosmarkkinoita, jos siellä olisi sopivaa vuokra- tai ylläpitohevosta. Sellaisen hankkiminen onkin helpommin sanottu kuin tehty... Haluan jatkaa mahdollisimman pian tätä harrastusta, mutta omaan hevoseen ei juuri tällä hetkellä meillä ole varaa. Ja ylläpitokin onnistuu vain niin että joku puolittaa kulut. Eli siis etsin Jutan kanssa puoliksi ylläpitoheppaa.
Ja haluamme että hevonen olisi osaava, terve ja kisakunnossa, jolla pääsis kehittymään lisää. Kuulostaa tosi nirsolta, mutta jos tällasta ei löydy, ei meidän ole mitään järkeä maksaa ylläpitokuluista jos hevonen ei ole sellainen mitä haluamme. Jatkamme ratsastuskouluissa ratsastamista siihen saakka kunnes löydämme sen hyvän hevosen.
Eli siis, jos jollakin on tiedossa hyvä hevonen ylläpitoon tai vuokralle, ottakoot minuun yhetyttä! :)