Saanko esitellä: Bagira II

Meillä on hetken ollut hieman epävarma tilanne koko ratsastus-harrastuksen suhteen; mitä tehdään, miten ja kenen kanssa.
On mietitty eri vaihtoehtoja, ja harkittu ylläpitohevosta ihan tosissaan.
Kävin kaksi kertaa hiihtoloman aikana Metsäkylässä koeratsastamassa (vielä silloin yksityistä) latvialaista puoliveristä Bagiraa. Ajatuksena oli mahdollinen ylläpito. Ensimmäisellä kokeilukerralla Bagira oli aika jännittynyt kovan tuulen takia joka kolisutteli maneesin seiniä ja ovia. En saanut kunnon tuntumaa, ja välillä meinasi mennä hermot pieneen säpsyilyyn.
En tullut niinkään vakuuttuneeksi, mutta päätin mennä uudestaan kokeilemaan, sillä tamma vaikutti muuten todella kivalta. Seuraavalla kerralla Bagi oli jo paljon rennompi, ja osasin ratsastaa sitä paremmin. Otimme myös pari estettä maneesiin, joita tultiin muutamaan otteeseen. Bagira oli hurjan innoissaan, sillä ei olla pitkään aikaan hypätty, eikä oikeastaan ratsastettukaan kunnolla sairasloman takia. Se hyppeli todella hienosti ja rohkeasti, ja oli oikeasti kiva ratsastaa! Päätin että jos olisi vain mitenkään mahdollista, ottaisin tuon meille ylläpitoon.

se itseasiassa näyttää välillä vähän Divalta, kuten tässäkin!

"mennään jo mennään jo!!"

Videolla näkyy pätkiä toisesta ratsastuskerrasta. Ajoittain meno oli epätasaista, mutta paljon parempaa kuin edellisellä kerralla. Esteet tosiaan saivat Bagin hurjan innostuneeksi, kuten videolta huomaa!



No... Asiat mutkistuivat niinkuin meidän tapauksessa yleensäkin :D Alkuun oli aikamoista säätämistä, mutta lopulta asiat järjestyivät oikein hyvin! Bagira on pian Metsäkylän omistuksessa, ja puoliksi mulla ylläpidossa/vuokralla ainakin viikonloppuisin, näin olemme suunnitelleet :) Viikolla Bagi kävisi tunneilla, aina kun sopivia tunteja on tarjoilla.

Olin lauantaina ja sunnuntaina Metsäkylässä töissä, ja ratsastelin Bagiraa siinä samalla molempina päivinä. Sunnuntaina töiden jälkeen vähän illemmalla tehtiin nopea ja aika yllättäväkin käänne. Bagira muuttaisi meidän mukana Idan tallille Riihikoskelle pariksi kuukaudeksi, kun Metsäkylän tallissa ruvetaan tekemään remonttia. Päätös tapahtui vasta viiden aikaan illalla, jolloin ruvettiin soittelemaan isääni trailerin kanssa Turkuun hakemaan hevosta Riihikoskelle. Koko päivä oli hieman sekava, ja olin uupunut pitkästä työpäivästäni. Bagin lastaus osoittautui alkuun hieman hankalaksi, mutta lopulta maksimissaan puolen tunnin suostuttelun ja liinoilla avustuksen jälkeen suostui se kävelemään kiltisti koppiin. Matka sujui mukavasti, ja oltiin Idan tallilla joskus kahdeksan jälkeen. Taluttelin hevosta vähän aikaa ulkona ja kentällä, kun karsinaan tuotiin purua. Sitten vein Bagin talliin ja hain loputkin tavarat autosta. Hevonen oli niin lunkisti, että olisi luullut että se oli ollut tuolla ennenkin! Laitoimme oveen ohjeet ruokintaan ja loimitukseen yms. ja sitten lähdimme ajamaan kotiin. Kotona oltiin vähän ennen kymmentä.

Bagge ekaa kertaa uudessa tallissa

töissä: Turun poliisihevoset tarhailee

Waltsu ihmetteli kännykkää

Bagira on siis pian yhdeksän vuotias erittäin kaunis, pienikokoinen ja siro tummanruunikko, jolla on vasemmissa jaloissa valkoiset sukat sekä päässä valkoinen tähti. Sillä on kilpailtu muutamat kisat, ja hypätä se osaa suhteellisen hyvin, ja kapasiteettia ja intoa riittää (ainakin minulle ihan riittävästi).

Tänään menin koulun jälkeen tallille. Harjailin ja taluttelin ensin Bagia ja sen jälkeen menin ratsastamaan kevyesti kentälle käynnissä ja ravissa. Ulkona tuuli ihan järkyttävän paljon, hyvä etten välillä itsekin lähtenyt lentoon... Onneksi Bagira ei välittänyt siitä muuten, paitsi tuulen heiluttelemat kentän langat olivat välillä hieman jännittäviä.

tässä Bagi tutustuu niin jännittävään kivikasaan

Tämä oli aika iso muutos tämän harrastuksen - ja oikeestaan mun koko elämän osalta. Nyt mulla menee taas paljon aikaa tallilla, ja muu aika koulun ja kavereiden kanssa pitää sovittella. Huomenna tiistaina ratsastan Bagiran kunnolla, ja saan Even mukaan tallille auttelemaan ja kuvaamaan. Keskiviikkona sillä on vapaapäivä, ja torstaina mennään tunnille.
Toivottavasti arki lähtee tästä sujumaan! Tämä ylläpito on siis vain tilapäinen (parin kuukauden) juttu :)

Taavi Taavetti

Eilen sunnuntaina lähdettiin jo suhteellisen aikaisin aamupäivästä tallille, sillä lähdimme sieltä suoraan mökille, ja haluttiin ehtiä sinne vielä hyvissä ajoin päiväsaikaan.
Mua oltiin pyydetty ratsastamaan myös Kaapo, joten ratsastin sen ensin. Kaapo oli parempi ratsastaa kuin pitkään pitkään aikaan, todella rento ja kuuliainen. En tehnyt mitään ihmeellistä, vähän siirtymisiä ja ympyröitä.
Sen jälkeen ratsastin Taavin, ja Eve saapui paikalle kuvaamaan. Taavi olikin oikein mukava ja tasainen koko ratsastuksen ajan, vaikka itselläni alkoi puhti loppua. Olin kuumissani ja aika väsynyt, enkä jaksanut pitkiä pätkiä työstää kerrallaan. Tein samoja asioita kuin Kaaponkin kanssa, ja laukkatyöskentelyssä otin mielenkiinnosta parit laukanvaihdot. Poni osasi hienosti! Laukassa muuten Taavi tuppasi olemaan vähän tahmea, samoin ravissa.

En selittele ratsasteluista sen enempää, antaa kuvien puhua puolestaan! Oli muuten aivan ihana auringonpaiste :)

 

laukanvaihto

Tänään mökiltä palatessamme jäin suoraan tallille, ja ratsastin Kaapon. Kaapo oli vielä eilistäkin parempi, eikä sillä ollut ylimääräistä energiaa pönttöilyyn kuten yleensä. Tein paljon väistöjä, jotka rupesivat sujumaan todella todella hyvin! Kaapo jaksoi keskittyä loppuun asti, ja meno pysyi hyvin kasassa ja rentona. Samaten siirtymiset olivat hyviä ja tasaisia alku laiskuuden jälkeen. Laukassa poni oli tahdikas ja rento, ja itse keskityin suoruuteen niin ponissa kuten itsessänikin. Olin niiiiiiin tyytyväinen poniin tunnin kouluvääntöjen jälkeen!
Kaaposta ei ole valitettavasti kuvia. Yllättävää, juuri kun meni näin mahtavasti...

Kaapo aikaisemmin talvella

mökiltä, ihana auringonlasku!

Tukiverkko tärkeän harrastukseni ympärillä

rakas Poju <3

Tulin miettineeksi tässä yhtenä päivänä että kuinka tärkeä ja vahva tukiverkko mulla onkaan tän harrastuksen ympärillä. Minun läheisiini kuuluu paljon hevosihmisiä, kahdella on jopa oma talli. Omat vanhempani ovat olleet lapsesta asti hevosten kanssa tekemisissä, niinkuin minä ja pikkusiskonikin. Tajusin kuinka onnekas olen, kun ympärilläni on näin paljon samasta harrastuksesta välittäviä ja osaavia ihmisiä, joilla on myös paljon kokemusta. Kun vielä omistimme hevosen, saimme paljon apua ympärillä olevilta ihmisiltä, ja saamme sitä edelleen.
Olen etuoikeutettu että saan käydä oikeastaan koska vaan ratsastamassa ja hoitamassa hevosia sukulaisteni talleilla, kun siltä tuntuu. Valitettavan harvoin nykyään näin kuitenkin teen...

Vanhempani ovat tukeneet hevosharrastustani kaikin mahdollisin tavoin; he kuskaavat minua aina tallille, ovat välillä mukana katsomassa ja auttelemassa, ja kustantavat tämän koko kalliin harrastuksen, vaikkei ylimääräistä rahaa olisi senttiäkään. Meidän perheessä rokotetaan kaikesta muusta jos tarve vaatii, esimerkiksi matkusteluista, ulkona syömisistä, uusien vaatteiden ostamisesta tai muusta vastaavasta.
Monet ovat luulleet että meidän perhe olisi jollain tapaa varakas (mikä ei todellakaan pidä paikkaansa), kun kerran harrastetaan hevosia, ja meillä oli kaksi omaakin. Ihmiset tietävät kyllä että siihen menee älyttömästi rahaa, mutta sitä he eivät tiedä että mistä meillä sitten säästetään ja kuinka paljon. Tämä on vaan niin rakas harrastus meille kaikille, että on muuttunut jo lähes elämäntavaksi. Itse en voisi kuvitella itselleni täysin hevosetonta elämää.

"perhepotretti", isäni puuttuu kuvasta (vuonna 2013)

Olen kokenut niin paljon tämän harrastuksen parissa, ja oppinut vielä enemmän.
Joskus pikkutyttönä osasin vain haaveilla omasta ponista. Sen haaveen toteutuminen oli yksi elämäni parhaimpia hetkiä. Enkä olisi ikinä osannut kuvitella, että juuri meidän ponit ja hevoset vielä joskus herättäisivät pihapiirimme tallin uuteen uskoon, siitäkin olin osannut vain haaveilla. 2011 vuoden kesä oli yksi parhaista kesistä ikinä, kun saimme Pojun meille naapurin ikivanhaan talliin uuden silloisen ylläpitoponin Rikun kanssa. Omassa pihapiirissä maastoilusta, kentällä ratsastamisesta, pelloilla laukkailemisesta ja omien ponien kanssa touhuilusta aurinkoisessa kesässä ei kyllä enää fiilis parane. Tunsin taas jälleen olevani etuoikeutettu, sillä kovin harvalla ei valitettavasti ole tällaista mahdollisuutta. En tosin olisi uskonut että itsellänikään olisi.
Vielä vuosien 2012 ja 2013 kesinä vuoden 2011 lisäksi meillä oli kaksi ponia tai hevosta tallissa, ja laiduntamassa kesälaitumilla. Kesällä 2014 ei enää omaa hevosta ollut, joten niitä ei myöskään omassa tallissa näkynyt. Sen sijaan toisen tätini hevoset olivat saapuneet pihattoomme viettämään kesää.
Sen kesän ratsastin muualla, eli Idan tallilla missä käyn edelleen, sekä muutamaan otteeseen muualla. Ratsastin paljon harvemmin kuin edellisinä kesinä, vain pari kertaa viikossa. Pakko sanoa, että vaikka oman hevosen omistaminen niin vastuullista, kallista ja aikaavievää onkin, kyllä se silti tuntihevosilla ratsastelut pari kertaa viikossa voittaa!

kesä 2011 Riku ja Poju

kesä 2012 Poju ja Teemu

kesä 2013, ja omat rakkaani Atte ja Poju <3

omassa pihapiirissä rypsipellolla

Tiivistettynä: Olen hurjan kiitollinen kaikesta siitä mitä olen saanut kokea, ja kuinka paljon saan tukea tähän harrastukseen, etenkin perheeltäni!

Minun oli pakko jakaa ajatukseni tänne blogiin, olen näitä niin kauan miettinyt.

Taidan olla rakastunut poniin

Tiistaina saavuttuani tallille Kaapoa ratsastamaan, huomasin tallin uuden asukin Taavin ensimmäistä kertaa. Aluksi luulin että loimien alla oli Arttu, toinen ruskea poni, mutta loimien alla olikin tummanruskea 14 vuotias tilastoruuna-poni Taavi.
Taavilla ratsastettiin samaa aikaa kun ratsastin Kaapon, ja se näytti ihan superkivalta. Ida ilmoittikin heti talliin tullessaan, että tässä olisi mulle uusi treeni- ja kisakaveri! Olin vähän epäileväinen (ja olen ehkä edelleen) Taavin koon suhteen, sillä se tosiaan on poni. Säkää kyllä löytyy 146cm, eikä poni ole siroimmasta päästä, mutta itse 175 cm pitkänä alan olemaan liian pitkä poneille. Senhän takia me Pojukin myytiin, kun jäi meille liian pieneksi. Äidin kanssa keskustelun jälkeen päätin kuitenkin kokeilla millaiselta poni tuntuu, ja miten se hyppää.

Torstaina pääsin heti testailemaan Taavia koulutunnille; jo silloin poni valloitti sydämeni. Teimme paljon siirtymisharjoittelua, ja Taavi meni niin nätisti!


Sunnuntaina mun oli alunperin tarkoitus lähteä Artun kanssa hyppäämään maneesille, mutta tämän karvapallon ilmestyttyä talliin meninkin Taavilla. Odotin innolla millainen poni olisi hypätä. Sillä on viimeiset vuodet kisattu esteillä metriin asti, ja aikaisempina vuosina myös paljon koulua. Monitoimiponi siis kyseessä!

loppuraveja

Tällä kertaa olimme pitkästä aikaa Ratun maneesilla. Taavi suhtautui uuteen paikkaan todella lunkisti ja oli rauhallinen.
Verkassa otettiin itsenäisesti käyntiä ja ravia, ja Tee kuunteli loistavasti.
Aloitimme tulemalla puomia pääty-ympyrällä molempiin suuntiin ensin ravissa ja sitten laukassa. Tämän jälkeen tulivat mukaan pienen pienet ristikot ympyrällä, ja yksittäinen pysty kentän keskellä, jonka päällä vaihdettiin suunta sekä laukka. Myöhemmissä pienimuotoisissa radoissa tuli mukaan vielä okseri ja pysty. Milläkään esteellä ei tullut vaikeuksia, ja askeleetkin osuivat pääosin todella hyvin kohdalleen. Tällä kertaa vihdoin pystyin keskittymään myös enemmän omaan ratsastukseeni, ja tunsin todella että allani on kuunteleva poni.
Aikaisemmin sillä on esteillä kuulemma käytetty pelhameita, mutta ne eivät todellakaan olleet tarpeen. Menohaluja Taavilla kyllä riitti, mutta juuri sopivasti. Sen sai hyvin takaisin esteen jälkeen, ja hyvin odottamaan ennen estettä. Normaali kolmipaloilla siis pärjättiin vallan mainiosti!

Lopetimme hyvään suoritukseen, sillä Taavin kunto vaatii hieman vielä parantelua. Hiki sille tuli, mutta sekin johtui suurimmaksi osaksi paksusta talvikarvapeitteestä. Olin todella todella tyytyväinen tunnin jälkeen, taidan olla rakastunut tuohon poniin <3 Todella harmi, että se on ponikokoinen eikä edes kymmentä senttiä isompi...


Nyt mulla on koeviikko meneillään ja oikeastaan kaikki aika minkä olen kotona käytän lukemiseen, syömiseen ja nukkumiseen. Ensi sunnuntaina kuitenkin ehdin/pääsen taas talleilemaan, ja ratsastamaan Taavetilla!

Jankarin opeissa jälleen

syyskuun valmennuksesta

Kuten viime postauksessa kerroin, mulla oli sunnuntaina Elmo Jankarin valmennus Metsäkylässä johon osallistuin Helmillä. Odotin innoissani valmennusta, sillä viime kertainen valmennus oli mennyt niin hyvin! Tästä pääset lukemaan postauksen viime kerrasta.









Valmennus alkoi klo 11, mutta menimme maneesiin verkkaamaan varttia vaille, jolloin Elmo oli jo rakentelemassa tehtävää. Ryhmässä oli kolme muuta ratsukkoa meidän lisäksi. Taso vaihteli ratsukkojen välillä hieman, mutta se ei pahemmin haitannut valmennusta. Teimme paljon kontrolli-tehtäviä alkuun ravipuomeilla, jonka jälkeen puomit vaihtuivat ristikoiksi ja tehtävä puoliksi laukkatehtäväksi. Helmi oli todella hyvä jo ihan alkuraveista lähtien, kulki pyöreänä ja kantoi itsensä kauniisti. Sillä oli ehkä hieman ylimääräistä energiaa, joka ilmeni ylimääräisenä pönttöilynä. Myös laukasta raviin siirtymisissä piti välillä ottaa ihan kunnon pidäte. Sain Elmolta alkuun palautetta eteen valuvista olkapäistäni, jotka pyrin pitämään loppuajan paremmin ryhdissä.

Alkuun menimme ravipuomeja suoralla uralla sekä voltilla, väistöjä ja siirtymisiä. Laukassa tehtiin samaa, kun osa ravipuomeista nostettiin ristikoiksi. Tehtävät näkyvät paljon paremmin videolla! Tehtävä oli todella hyvä etenkin meille, ja sujuikin pääosin hienosti.
Loppuun menimme kaksi rataa, ensimmäinen lyhyempi kahdeksan esteen rata matalammalla korkeudella, toinen 12 esteen rata korkeammalla korkeudella. Molemmat radat menivät tosi kivasti, enkä joutunut uusimaan mitään radan osia, eikä aikaakaan olisi ollut pikkuvirheiden korjaamiseen. Palautteeksi tuli ratsastaa kaarteet aktiivisemmin, kun Helmi alkoi jo vähän väsyä. Viimeinenkin rata saatiin kunnialla loppuun, ja olin todella tyytyväinen etenkin Helmiin! Se on niin niin kiva tamma :)