Mitä kuvasta puuttuu ? |
Niimpä tosiaan, mitäköhän kuvasta puuttuu? Satula, suitset, ja kaikki muu kyllä on, mutta ratsastajaa ei näy missään. Mihinköhän se on jäänyt?
Tosiaan, tulin Atelta ensimmäistä kertaa alas eilen.
Maasto + maastoesteet + kaksi vapaapäivää = ei hyvä juttu
Eilen satoi aika paljon, joten kentälle ei voinut mennä kunnolla ratsastamaan. Niimpä kannettiin kaksi estettä tielle, ja päätimme tulla niitä pienen maastolenkin jälkeen muutaman kerran.
Eve meni Pojulla, ja mä Atella. Kuvaajaa meillä ei ollut mukana joten tää on lähes kuvaton postaus...
Atte oli jo heti alussa erittäin reipas. Kun meidän piti ohittaa kanala, jonka Atte siis on nähnyt miljoonia kertoja, rupesi tämä hölmö hevonen pomppimaan pystyyn. Kerran siltä nousi ihan kunnolla jalat maasta... Eteenpäin ei edetty ollenkaan, päin vastoin, suoraan lampeen päin. Lampeen asti ei kuitenkaan peruutettu, onneksi :D Kun vihdoin sain Aten ohi kanalasta, matka jatkui suht koht normaalisti. Alkuverkkasimme ylä- ja alamäissä, käynnissä, ravissa kuin laukassakin. Laukassa Atte taas vähän innostui, ja otti räjähtäviä lähtöjä.
Kun olimme alkuverkanneet, palasimme tallin edustalle olevalle tielle minne rakensimme esteet. Atte kyttäili niitä alussa. "Miten nää esteet nyt tänne on joutunu?!"
Ensimmäisen esteen ylitys tapahtui suunnilleen pilvissä, hieman liioiteltu hyppy... Toiselle esteelle tuli hieman mutkikas tie, mutta pääsimme yli kuitenkin. Kun tulin saman linjan takaisin päin, tuli ensimmäiselle esteelle erittäin erikoinen hyppy. Hypyn jälkeen Atte köyristi selän kyyryyn, pukitti jäätävän pukin, ja teki äkkikäännöksen sivulle. Olisin luultavasti pysynyt selässä jos olisin tarrannut kaulasta kiinni ja roikkunut siinä, mutta ajattelin että ehkä on turvallisempaa vaan muksahtaa alas. Tipuin siis alas, mutta Atte pääsi irti. Atte pelästyi sitä kun tipuin, ja yritti pari kertaa potkasta mua päähän. Ei onneksi osunut! Sen jälkeen se lähti täyttä laukkaa kaahottamaan pitkin peltoja kauas. Niin kauas, etten nähnyt sitä yhdessä vaiheessa ollenkaan. Pian se kuitenkin tuli vielä lujempaa takaisin, kun huomasi ettei Poju seuraakaan sitä enää. Hölmö heppa :D! Se hidasti meidän kohdalla, mutta jatkoi aina vain uudestaan toiselle pellolle. Ja taas se palasi, ja meni tämän hiekkatien yli toiselle pellolle. Tämä tapahtui monta kertaa, kunnes se pysähtyi keskelle peltoa syömään viljaa. Se oli juoksennellut pellolla reilu viitisen minuuttia täysillä, ja oli aivan hikinen ja hengästynyt. Oli kyllä syytäkin!
Kiipesin takaisin selkään, ja menin vähäksi aikaa rauhottelemaan sitä kentälle. Kun oltiin muutama kierros kävelty siellä, tulin esteen uudestaan. Hyvän hypyn jälkeen lopetimme tämän ratsastelun. Saipahan ainakin tuo hevonen purkaa kahden päivän energiasäästöt!
Tästä tuli nyt tosi pitkä selitys, toivottavasti jaksoitte lukea tuon loppuun :D Yritin tehdä siitä mahdollisimman selkeän ja yksinkertaisen tekstin...
Siellä se! Ehdin saada siitä muutaman kuvan ennenkuin se antoi kiinni... :D Tulipahan ainakin jonkunlainen todiste! |