En ollut ennen julkaissut näitä kuvia missään, joten halusin nyt laittaa ne tänne.
Hirveä ikävä <3
29.11.2013
Happy memories
En ollut ennen julkaissut näitä kuvia missään, joten halusin nyt laittaa ne tänne.
Hirveä ikävä <3
27.11.2013
Mielipide: Anonyymit kommentoijat
Monet bloggaajat ovat varmasti törmänneet törkeisiin ja epäystävällisiin anonyymeihin jotka luulevat tietävänsä kaiken paremmin kuin blogin kirjoittaja itse. Älkää huoliko, en tullut valittamaan anonyymeistä, päinvastoin!
Toki minunkin blogiini anot tulevat kommentoimaan, mutta pääosin asialliseen sävyyn ja positiivisesti. Mielestäni yleistetään aivan liikaa sitä kun tullaan anonyyminä kommentoimaan ilkeitä. Ei kaikki anot kommentoi törkeästi. Heillä ei ehkä ole google-tiliä (tms.), eikä siis myöskään mahdollisuutta kommentoida nimellä. Mulle tulee jopa useammin kommentteja anonyymeiltä lukijoilta kuin rekisteröityneiltä, ja nekin ovat pääosin positiivisia.
Jotkut bloggaajat kokevat neuvovat anonyymit uhkana, mutta itse otan neuvoista opikseni jos ne käyvät järkeen. Otetaanpa esimerkki: Anonyymi kommentoi blogiini viime postauksessa että "Satula ainaki näyttää olevan hillittömän edessä? Sieltä lähtisin ekana purkamaan ongelmaa!" Siihen vastasin: "Jep, niinku sanoin niin satula oli hirveän epäsopiva. Se valui ihan heti eteen, vaikka sen laittoi reilusti lavan taakse. Pukit eivät yhtään helpottaneet tätä asiaa, se valui vielä edemmäs. Siirsimme sitä pariin otteeseen, mut se ei oikein auttanut :/ ehdotin häntäremmiä ja geeliromaania siihen asti kunnes hankkisivat uuden satulan."
Omasta mielestäni anonyymi kommentoi asiallisesti, ja ihan aiheeseen liittyen. Olin toki maininnut epäsopivasta satulasta tekstissä, mutta en niin tarkasti. Selitin asian vastauksessa tarkemmin, enkä ottanut nokkiini neuvosta. Tässä tapauksessa vasta törkeää olisikin jos bloggaaja itse vastaisi: "Taas joku anonyymi tulee valittamaan kaikesta, vaikkei tiedä koko tilanteesta mitään". Itseäni ainakin ärsyttäisi suunnattomasti tuollainen 'omahyväisyys'. Siinä tapauksessa tilanne kääntyisi päinvastaiseksi; bloggaaja olisi se kaikkitietäväinen valittaja.
Ja jos joku tulisikin töykeästi kommentoimaan ihan asiattomia, yritän vastata asiallisesti tai sitten en vastaa ollenkaan.
Joskus joku tulee neuvomaan aika pitkästi istunnastani, jalustimista, hevosen hypyistä tai liikkeistä tai jostain muusta vastaavasta. Mutta pääasiassa nekin ovat asiallisesti neuvottu, ja otan kommentin palautteena. Kehotan teitä muitakin olemaan kärsivällisiä ja avoimia anonyymien suhteen, jopa niiden ilkeiden! Älkää ottako niistä itseenne, ja ottakaa neuvosta oppia. Toki meillä on omat opettajat ja valmentajat neuvomaan meitä virheissämme, mutta ulkopuolinen voi huomata jotain mitä muut tutut eivät ole ympärillä huomanneet! :)
Sitten on niitä yli ihania anonyymejä ja muita kommentoijia jotka piristävät mun päivää ihan hurjasti ihanilla kommenteilla, ja joista saan lisää intoa kirjoittaa <3
Ja muuten, blogiani on katsottu reilusti yli 30 000 kertaa, jipii :)
Toki minunkin blogiini anot tulevat kommentoimaan, mutta pääosin asialliseen sävyyn ja positiivisesti. Mielestäni yleistetään aivan liikaa sitä kun tullaan anonyyminä kommentoimaan ilkeitä. Ei kaikki anot kommentoi törkeästi. Heillä ei ehkä ole google-tiliä (tms.), eikä siis myöskään mahdollisuutta kommentoida nimellä. Mulle tulee jopa useammin kommentteja anonyymeiltä lukijoilta kuin rekisteröityneiltä, ja nekin ovat pääosin positiivisia.
 |
| esimerkki positiivisesta anonyymistä blogissani |
Jotkut bloggaajat kokevat neuvovat anonyymit uhkana, mutta itse otan neuvoista opikseni jos ne käyvät järkeen. Otetaanpa esimerkki: Anonyymi kommentoi blogiini viime postauksessa että "Satula ainaki näyttää olevan hillittömän edessä? Sieltä lähtisin ekana purkamaan ongelmaa!" Siihen vastasin: "Jep, niinku sanoin niin satula oli hirveän epäsopiva. Se valui ihan heti eteen, vaikka sen laittoi reilusti lavan taakse. Pukit eivät yhtään helpottaneet tätä asiaa, se valui vielä edemmäs. Siirsimme sitä pariin otteeseen, mut se ei oikein auttanut :/ ehdotin häntäremmiä ja geeliromaania siihen asti kunnes hankkisivat uuden satulan."
Omasta mielestäni anonyymi kommentoi asiallisesti, ja ihan aiheeseen liittyen. Olin toki maininnut epäsopivasta satulasta tekstissä, mutta en niin tarkasti. Selitin asian vastauksessa tarkemmin, enkä ottanut nokkiini neuvosta. Tässä tapauksessa vasta törkeää olisikin jos bloggaaja itse vastaisi: "Taas joku anonyymi tulee valittamaan kaikesta, vaikkei tiedä koko tilanteesta mitään". Itseäni ainakin ärsyttäisi suunnattomasti tuollainen 'omahyväisyys'. Siinä tapauksessa tilanne kääntyisi päinvastaiseksi; bloggaaja olisi se kaikkitietäväinen valittaja.
Ja jos joku tulisikin töykeästi kommentoimaan ihan asiattomia, yritän vastata asiallisesti tai sitten en vastaa ollenkaan.
 |
| asian olisi voinut ilmaista aika paljon ystävällisemmällä tavalla... |
 |
| selvä :D |
Joskus joku tulee neuvomaan aika pitkästi istunnastani, jalustimista, hevosen hypyistä tai liikkeistä tai jostain muusta vastaavasta. Mutta pääasiassa nekin ovat asiallisesti neuvottu, ja otan kommentin palautteena. Kehotan teitä muitakin olemaan kärsivällisiä ja avoimia anonyymien suhteen, jopa niiden ilkeiden! Älkää ottako niistä itseenne, ja ottakaa neuvosta oppia. Toki meillä on omat opettajat ja valmentajat neuvomaan meitä virheissämme, mutta ulkopuolinen voi huomata jotain mitä muut tutut eivät ole ympärillä huomanneet! :)
 |
| anonyymi antoi vinkkejä, jotka tulivat tarpeeseen! |
Sitten on niitä yli ihania anonyymejä ja muita kommentoijia jotka piristävät mun päivää ihan hurjasti ihanilla kommenteilla, ja joista saan lisää intoa kirjoittaa <3
Ja muuten, blogiani on katsottu reilusti yli 30 000 kertaa, jipii :)
25.11.2013
pukkiponi Vendi
Ohhoh! Mä oikein ihmettelen miten oon ollut näin aktviivinen tän blogin suhteen! Nyt on ollut todella monessa postauksessa videokoosteita, ja postauksia tulee usein. Jatketaanko samaan malliin?
Mutta nyt postauksen aiheeseen; "pukkiponi" Vendiin.
Oltiin taas eilen moikkaamassa Pojua Erikvallassa, ja mun oli tarkotus ratsastaa samalla uutta yksityisponia joka on pukitellut ratsastajia alas selästään ihan rutkasti. Itse en ollut nähnyt kertaakaan miten tai milloin se pukittaa, olin vain nähnyt ponin kävelemässä. Kyselin omistajlta miten ja miksi se voisi pukitella, ja syitä voi olla monia; epäsopiva satula, uusi ja erilainen talliympäristö, uhmaikä (6 vuotias) tai vaikkapa lihasjumit. Lähdin päättäväisin mielin ratsastamaan Vendiä, joka oli alkuun hieman laiska. Vendi on noin 140 cm korkea aika siro poni, joten näytin selässä varmaan aika naurettavan pitkältä... Kantapäät nousivat ihan huomaamatta, kun oli niin pieni poni pitkien jalkojen alla :D Käynnissä ja ravissa ei ollut muuta ongelmaa kuin aktiivisuus, mutta laukannostot sekä laukka eivät oikein sujuneet yleisesti pukittelun vuoksi.
Ensimmäinen laukannosto sujui ongelmitta, toisella kertaa kun vähän käskin eteenpäin tuli pieni säälittävä pukki. Kolme kertaa se heitti peräpäätä yläilmoihin, mutta siinä se. Poni testaili, miten tämän kuskin kanssa voi toimia.
Olin määrätietoinen enkä antanut ponin vedättää mua. Siinä tässä oli varmaan suurimmaksi osaksi kysymys. Kun sitä hieman huomautti mm. eteenpäin kulkemisesta, oli poni jo paljon reippaammalla tuulella loppupäässä. Laukannostoissa ja laukan aikana pidin pään ylhäällä jne... Omistaja sanoi itsekin että nyt hän tajusi sen että pitää ottaa vaan vahvasti ohjat omiin käsiin, eikä antaa ponin vedättää. Sitkeyttä molemmilta ainakin löytyi, ja sitä tarvitaan!
Ratsastuksen jälkeen omistaja kapusi vielä hetkeksi selkään, ja loppujen lopuksi kun maltilla ja päättäväisyydellä homma hoidettiin niin tuli hyvää jälkeä! :)
Mua pyydettiin tulemaan uudestaan, ja ehkä ensi kerralla kokeilemme esteitä, nekään eivät kuulemma ole sujuneet kovin hyvin.
Voi kamala, kuulostan ihan joltain ylimieliseltä ammattilaiselta joka käy ratsuttamassa kiukuttelevia poneja... Mitä en siis todellakaan ole! Älkää huoliko, tiedän tasoni ja menen sen mukaan ;)
Tässä videokooste ratsasteluista:
Mutta nyt postauksen aiheeseen; "pukkiponi" Vendiin.
Oltiin taas eilen moikkaamassa Pojua Erikvallassa, ja mun oli tarkotus ratsastaa samalla uutta yksityisponia joka on pukitellut ratsastajia alas selästään ihan rutkasti. Itse en ollut nähnyt kertaakaan miten tai milloin se pukittaa, olin vain nähnyt ponin kävelemässä. Kyselin omistajlta miten ja miksi se voisi pukitella, ja syitä voi olla monia; epäsopiva satula, uusi ja erilainen talliympäristö, uhmaikä (6 vuotias) tai vaikkapa lihasjumit. Lähdin päättäväisin mielin ratsastamaan Vendiä, joka oli alkuun hieman laiska. Vendi on noin 140 cm korkea aika siro poni, joten näytin selässä varmaan aika naurettavan pitkältä... Kantapäät nousivat ihan huomaamatta, kun oli niin pieni poni pitkien jalkojen alla :D Käynnissä ja ravissa ei ollut muuta ongelmaa kuin aktiivisuus, mutta laukannostot sekä laukka eivät oikein sujuneet yleisesti pukittelun vuoksi.
Ensimmäinen laukannosto sujui ongelmitta, toisella kertaa kun vähän käskin eteenpäin tuli pieni säälittävä pukki. Kolme kertaa se heitti peräpäätä yläilmoihin, mutta siinä se. Poni testaili, miten tämän kuskin kanssa voi toimia.
 |
| hieno poni, kamalat kantapäät... |
Olin määrätietoinen enkä antanut ponin vedättää mua. Siinä tässä oli varmaan suurimmaksi osaksi kysymys. Kun sitä hieman huomautti mm. eteenpäin kulkemisesta, oli poni jo paljon reippaammalla tuulella loppupäässä. Laukannostoissa ja laukan aikana pidin pään ylhäällä jne... Omistaja sanoi itsekin että nyt hän tajusi sen että pitää ottaa vaan vahvasti ohjat omiin käsiin, eikä antaa ponin vedättää. Sitkeyttä molemmilta ainakin löytyi, ja sitä tarvitaan!
Ratsastuksen jälkeen omistaja kapusi vielä hetkeksi selkään, ja loppujen lopuksi kun maltilla ja päättäväisyydellä homma hoidettiin niin tuli hyvää jälkeä! :)
Mua pyydettiin tulemaan uudestaan, ja ehkä ensi kerralla kokeilemme esteitä, nekään eivät kuulemma ole sujuneet kovin hyvin.
Voi kamala, kuulostan ihan joltain ylimieliseltä ammattilaiselta joka käy ratsuttamassa kiukuttelevia poneja... Mitä en siis todellakaan ole! Älkää huoliko, tiedän tasoni ja menen sen mukaan ;)
Tässä videokooste ratsasteluista:
23.11.2013
Untamo
Vihdoin ja viimein joku tuli kuvaamaan meitä kunnolla kun ratsastimme Unskia ja Vinskiä. Kiitos siis Jutalle kuvista ja videoista!
Tänään oli ihana päivä, aurinko paistoi ja lämpötila pysyi siinä nollassa asteessa.
Mulla oli eilen ollut synttärijuhlat, sillä täytin viime torstaina vihdoin ja viimein 15. Väsymys siis vähän painoi, ja painaa vieläkin. Lähdimme kuitenkin yhden aikoihin tallille ratsastamaan.
Menin taas Unskilla, tapani mukaan. Kerran olen Vinskillä mennyt, mutta Eve tykkää ratsastaa sillä enemmän joten mä meen sitten Untamolla. Ei Unskissa ole mitään vikaa ollenkaan, ja tykkään siitä kerta kerralta enemmän! :) Tänäänkin se oli erittäin reippaalla päällä.
Me kokeilimme samalla satuloita pojille, sillä ennen heillä ei ollut lainkaan sopivaa satulaa. Ennen ratsastimme ilman satulaa, ja tänään siis ensimmäistä kertaa satulalla. Molemmat kokeilivat kolme satulaa läpi, ja yksi hyvä löytyi molemmille. Toivottavasti nyt satulat löytyisivät lopullisesti!
Unski oli oikein mukavalla tuulella, näin reipas se saisi olla aina!
Vääntäkääs mutterista videon laatua paremmaksi eli HD-laatuiseksi!! :)
 |
| ihan on massava poika :) |
 |
| söpöt isot korvat :D! |
 |
| <3 |
22.11.2013
I wish I could see that you're okay
Aten muistolle:
I wonder where you are
hope it's not too far
When will we meet?
This smile on your face
just like the old days
you're beautiful heartbeat.
You gave me a good start
you gave me your heart
I'll never lose that part.
I think you hear me
I think you're right here
that's why I have no fear.
I wish you could see that I'm okay
Your words they took me far.
I wish you could see that I'm okay
that I am moving on.
I wish I could see that you're okay
waiting there for me.
Can you see me ?
20.11.2013
Pojun ja mun tarina osa 4
Sori, tää viimeinen osa ei tullut ihan niin pian kuin nuo muut... Mutta pitkä tää ainakin on! Ja sisältää ihan liikaa kuvia... Pyydän anteeksi jos jonkun kone pimahtaa! Varatkaa aikaa postauksen lukemiseen ;)
Olimme siis etsineet pitkään ylläpito hevosta meille kesäksi Pojun seuraksi, mutta sellaista ei vaan löytynyt mistään. Saimme loppujenlopuksi Teemu ponin Metsäkylästä meille kesäksi. Olin talvella varannut esteleirin KT:lta, ja otin Pojun sinne mukaan. Leirin jälkeen tulimme vielä Metsäkylään vähäksi aikaa, sillä tulossa oli este- sekä koulukisat. Jee, taas yksi unohtumaton kesä oli tulossa! <3
Kt:n esteleiri oli aivan mahtava kokemus, etenkin kun Poju oli siellä mukana. Meillä oli päivässä kaksi tuntia ratsastusta, yleensä toinen esteitä ja toinen jotain muuta. Menin joka päivä toisen tunnin Pojulla, ja toisen jollain KT-tallin omista hevosista. Iltaisin vielä liikuttelin Pojua maneesissa, tai hyppäsin maastoesteitä maastossa tms. En ollut ennen hypännyt Pojulla varsinaisia maastoesteitä, ja nää oli siis ihan uus juttu. Poju pisteli kuitenkin menemään kuin vettä vaan! Hieman se joitakin kyttäili, ja taisi siinä pari kieltoakin tulla. Maastoesteet ovat vain luultavasti niin luonnollisia hevosille, ettei ne nää niissä paljon pelättävää. Toki on siinäkin paljon poikkeuksia, niin hevosissa kuin esteissäkin... Leirillä minäkin sain uusia ystäviä, ja löysin Pojusta ja jopa itsestäni aivan uuden puolen ratsastajana. Seurasimme yksi ilta yhtä estevalmennusta sivusta kaverini kanssa. Valmennuksessa oleva poni kielsi koko ajan, ja monta kertaa. Kun valmentaja kapusi ponin selkään itse, sillä oli niin paljon päättäväisyyttä ja halua onnistua että poni ylitti esteen, varoen, mutta kuitenkin. Ratsastaja sihisi ja sähisi ponille sekä käski päättäväisesti eteenpäin. Se inspiroi minua suunnattomasti! Sain siitä todella paljon lisää päättäväisyyttä Pojun ratsastukseen. Leirikisat ratsastinkin niin päättäväisesti, että ennen jokaista estettä varmistin että Poju menee varmasti yli. Jos oli tarve, sihisin siellä kyydissä ennen estettä. Radan jälkeen olin niin ylpeä meistä molemmista!
Seuraavalla viikolla meillä oli estekisat, sekä mun ja Pojun ensimmäinen 70cm rata. Radalla oli pari erikoisestettä, jotka mua vähän hirvitti. Ennen radan alkua jännitin ihan hirveesti, en ikinä ollut jännittänyt niin paljon.
Olin päättänyt että esteistä mennään yli tavalla tai toisella, ja olin yhä inspiroituneena KT:lla nähdystä valmennuksesta. Rata meni suoraan sanottuna loistavasti. Se olisi voinut mennä tuhat kertaa huonommin! Tulimme juuri ja juuri neljänneksi, joten emme sijoittuneet. Luokassa olivat mukana myös 80 cm ja 90 cm luokat, ja sen mukana paljon isompia ja taitavampia hevosia. Olin siis tyytyväinen tuohon sijoitukseen! Eikä se voitto ole tärkeintä, vaan se kokemus ;)
Tästä pääset katsomaan 70cm radan.
Meillä oli myös muutaman päivän päästä estekisoista koulukisat, jotka sujuivat mahtavasti! Voitimme oman luokkamme, jossa oli ihan kiitettävästi osallistujia :)
Kisojen jälkeen ponit suuntasivat siis meille taas omaan kotitalliin kesäksi. Poju ja Teemu ystävystyivät nopeasti, ja heistä tuli uudet parhaat kaverit. Poju tulee aina toimeen kaikkien kanssa hyvin, vaikka jossain sanotaan että jotkut hevoset voivat hylkiä valkoista väriä. Poju ei ole kuitenkaan joutunut koskaan syrjinnän kohteeksi! Poju siis tulee hyvin toimeen kaikkien kanssa, mutta se ei hrveän usein välitä "leikkiä". Teemukin nuorena ponina välillä yritti Pojua härnätä, mutta Poju vaan jatkoi rauhassa ruohon syömistä.
Kesällä maastoiltiin taas paljon, enkä tainnut kertaakaan tippua Pojulta sinä kesänä. Teemulta tulin parikin kertaa alas, se on niin ketterä ja saa todella helposti heitettyä ratsastajan selästään. Ensimmäisellä kerralla se karkasi aika kauas tippumisen jälkeen, kun kentän portti oli auki... Toisella kerralla tipuin maastossa laukannostossa kun poni vähän innostui. Siinä sain kuitenkin pidettyä ohjat käsissä niin ettei Teemu karannut...
Kesän aikana teimme taas vaikka ja mitä! Maastoilimme paljon, hyppäsimme, hyppäsimme maastoesteitä, irtohypytimme ja vaikka mitä muuta!
Oli aika sateinen kesä, joten kenttä oli tosi märkä. Yleensä ratsastimme vain toisessa päädyssä kenttää, tai sitten menimme maastoon.
Kesän jälkeen Teemu suuntasi takaisin Metsäkylään tuntihommia tekemään. Poju meni uudelle tallille tähän lähelle meitä. Enää ei tarvinnut ajaa Turkuun asti! Talli oli muutaman hevosen yksityistalli, jossa puitteet olivat tosi hyvät. Ainut miinus oli ettei ollut maneesia eikä kunnon estekalustoa. Muutama tolppaa ja kuudesta kahdeksaan puomia löytyi, niillä treenailtiin sitten esteitä. Jos mulla olis vielä hevonen, veisin sen varmaankin sinne taas talveksi! Kenttä pidettiin hyvässä kunnossa koko ajan ja siellä oli juoksutusaitaus, ja hyvät tarhat sekä laitumet. Maastoilu mahdollisuudet olivat myös hyvät.
Talvi meni nopeasti ja sujuvasti!
Talvella tideostimme että poni alkoi käydä minulle liian pieneksi. Pojun myynti olisi jossain vaiheessa tulossa eteen.
En silti jaksanut murehtia siitä vielä ennen kesää, enkä oikeastaan kesälläkään.
Poni oli vielä meidän seuraavan kesän <3
Hui kamala kun näitä kuvia on paljon...!
Seuraavasta kesästä varmaan suurinosa teistä tietääkin kaiken, ja jos ei tiedä, saa vaivautua lukemaan kesän postauksia.
Mulle tuli siis uusi hevonen, Atte, joka nyt syksyllä jouduttiinkin lopettamaan :( Poju oli meillä vielä kesän, ja sitä yrittettiin myydä. Meillä kävi muutama ostajaehdokas katsomassa, ja kaikki kyllä pitivät Pojusta. Meillä kävi kuitenkin mahtava tuuri että saimme myytyä sen juuri tuonne missä se asustelee nyt. Sillä on hyvä koti ja välittävät omistajat. Saamme käydä katsomassa sitä koska vain. :) Pääsin myös ensimmäistä kertaa uittamaan Pojua tuolla sen uudessa kodissa, sillä se sijaitsee ihan meren lähettyvillä! En itse edes ollut koskaan uittanut mitään hevosta. No, nyt tuli sekin koettua!
Kesällä en ratsastanut Pojua niin paljon, sillä mä menin Atella ja Eve meni enimmäkseen Pojulla. Kyllä silti kuvia löytyisi vaikka millä mitalla!
Tässä oli nyt siis viimeinen osa mun ja Pojun tarinasta. Toivottavasti tykkäsitte!
 |
| kesä 2012 |
Olimme siis etsineet pitkään ylläpito hevosta meille kesäksi Pojun seuraksi, mutta sellaista ei vaan löytynyt mistään. Saimme loppujenlopuksi Teemu ponin Metsäkylästä meille kesäksi. Olin talvella varannut esteleirin KT:lta, ja otin Pojun sinne mukaan. Leirin jälkeen tulimme vielä Metsäkylään vähäksi aikaa, sillä tulossa oli este- sekä koulukisat. Jee, taas yksi unohtumaton kesä oli tulossa! <3
Kt:n esteleiri oli aivan mahtava kokemus, etenkin kun Poju oli siellä mukana. Meillä oli päivässä kaksi tuntia ratsastusta, yleensä toinen esteitä ja toinen jotain muuta. Menin joka päivä toisen tunnin Pojulla, ja toisen jollain KT-tallin omista hevosista. Iltaisin vielä liikuttelin Pojua maneesissa, tai hyppäsin maastoesteitä maastossa tms. En ollut ennen hypännyt Pojulla varsinaisia maastoesteitä, ja nää oli siis ihan uus juttu. Poju pisteli kuitenkin menemään kuin vettä vaan! Hieman se joitakin kyttäili, ja taisi siinä pari kieltoakin tulla. Maastoesteet ovat vain luultavasti niin luonnollisia hevosille, ettei ne nää niissä paljon pelättävää. Toki on siinäkin paljon poikkeuksia, niin hevosissa kuin esteissäkin... Leirillä minäkin sain uusia ystäviä, ja löysin Pojusta ja jopa itsestäni aivan uuden puolen ratsastajana. Seurasimme yksi ilta yhtä estevalmennusta sivusta kaverini kanssa. Valmennuksessa oleva poni kielsi koko ajan, ja monta kertaa. Kun valmentaja kapusi ponin selkään itse, sillä oli niin paljon päättäväisyyttä ja halua onnistua että poni ylitti esteen, varoen, mutta kuitenkin. Ratsastaja sihisi ja sähisi ponille sekä käski päättäväisesti eteenpäin. Se inspiroi minua suunnattomasti! Sain siitä todella paljon lisää päättäväisyyttä Pojun ratsastukseen. Leirikisat ratsastinkin niin päättäväisesti, että ennen jokaista estettä varmistin että Poju menee varmasti yli. Jos oli tarve, sihisin siellä kyydissä ennen estettä. Radan jälkeen olin niin ylpeä meistä molemmista!
 |
| banketti |
 |
| Metsäkylässä päivää jälkeenpäin Kt:n esteleirin jälkeen. Treeniä! |
Seuraavalla viikolla meillä oli estekisat, sekä mun ja Pojun ensimmäinen 70cm rata. Radalla oli pari erikoisestettä, jotka mua vähän hirvitti. Ennen radan alkua jännitin ihan hirveesti, en ikinä ollut jännittänyt niin paljon.
Olin päättänyt että esteistä mennään yli tavalla tai toisella, ja olin yhä inspiroituneena KT:lla nähdystä valmennuksesta. Rata meni suoraan sanottuna loistavasti. Se olisi voinut mennä tuhat kertaa huonommin! Tulimme juuri ja juuri neljänneksi, joten emme sijoittuneet. Luokassa olivat mukana myös 80 cm ja 90 cm luokat, ja sen mukana paljon isompia ja taitavampia hevosia. Olin siis tyytyväinen tuohon sijoitukseen! Eikä se voitto ole tärkeintä, vaan se kokemus ;)
Tästä pääset katsomaan 70cm radan.
Meillä oli myös muutaman päivän päästä estekisoista koulukisat, jotka sujuivat mahtavasti! Voitimme oman luokkamme, jossa oli ihan kiitettävästi osallistujia :)
 |
| Voitto! |
Kisojen jälkeen ponit suuntasivat siis meille taas omaan kotitalliin kesäksi. Poju ja Teemu ystävystyivät nopeasti, ja heistä tuli uudet parhaat kaverit. Poju tulee aina toimeen kaikkien kanssa hyvin, vaikka jossain sanotaan että jotkut hevoset voivat hylkiä valkoista väriä. Poju ei ole kuitenkaan joutunut koskaan syrjinnän kohteeksi! Poju siis tulee hyvin toimeen kaikkien kanssa, mutta se ei hrveän usein välitä "leikkiä". Teemukin nuorena ponina välillä yritti Pojua härnätä, mutta Poju vaan jatkoi rauhassa ruohon syömistä.
Kesällä maastoiltiin taas paljon, enkä tainnut kertaakaan tippua Pojulta sinä kesänä. Teemulta tulin parikin kertaa alas, se on niin ketterä ja saa todella helposti heitettyä ratsastajan selästään. Ensimmäisellä kerralla se karkasi aika kauas tippumisen jälkeen, kun kentän portti oli auki... Toisella kerralla tipuin maastossa laukannostossa kun poni vähän innostui. Siinä sain kuitenkin pidettyä ohjat käsissä niin ettei Teemu karannut...
Oli aika sateinen kesä, joten kenttä oli tosi märkä. Yleensä ratsastimme vain toisessa päädyssä kenttää, tai sitten menimme maastoon.
 |
| söpöö :3 |
 |
| irtohypytystä! |
Kesän jälkeen Teemu suuntasi takaisin Metsäkylään tuntihommia tekemään. Poju meni uudelle tallille tähän lähelle meitä. Enää ei tarvinnut ajaa Turkuun asti! Talli oli muutaman hevosen yksityistalli, jossa puitteet olivat tosi hyvät. Ainut miinus oli ettei ollut maneesia eikä kunnon estekalustoa. Muutama tolppaa ja kuudesta kahdeksaan puomia löytyi, niillä treenailtiin sitten esteitä. Jos mulla olis vielä hevonen, veisin sen varmaankin sinne taas talveksi! Kenttä pidettiin hyvässä kunnossa koko ajan ja siellä oli juoksutusaitaus, ja hyvät tarhat sekä laitumet. Maastoilu mahdollisuudet olivat myös hyvät.
Talvi meni nopeasti ja sujuvasti!Talvella tideostimme että poni alkoi käydä minulle liian pieneksi. Pojun myynti olisi jossain vaiheessa tulossa eteen.
En silti jaksanut murehtia siitä vielä ennen kesää, enkä oikeastaan kesälläkään.
Poni oli vielä meidän seuraavan kesän <3
 |
| juuri tullut uuden tallin pihaan! |
 |
| hieno estetykki <3 |
 |
| hupsista... |
 |
| <3 |
 |
| irtohypytystä, joka ei sujunut ihan niinkuin piti... |
Hui kamala kun näitä kuvia on paljon...!
Seuraavasta kesästä varmaan suurinosa teistä tietääkin kaiken, ja jos ei tiedä, saa vaivautua lukemaan kesän postauksia.
Mulle tuli siis uusi hevonen, Atte, joka nyt syksyllä jouduttiinkin lopettamaan :( Poju oli meillä vielä kesän, ja sitä yrittettiin myydä. Meillä kävi muutama ostajaehdokas katsomassa, ja kaikki kyllä pitivät Pojusta. Meillä kävi kuitenkin mahtava tuuri että saimme myytyä sen juuri tuonne missä se asustelee nyt. Sillä on hyvä koti ja välittävät omistajat. Saamme käydä katsomassa sitä koska vain. :) Pääsin myös ensimmäistä kertaa uittamaan Pojua tuolla sen uudessa kodissa, sillä se sijaitsee ihan meren lähettyvillä! En itse edes ollut koskaan uittanut mitään hevosta. No, nyt tuli sekin koettua!
Kesällä en ratsastanut Pojua niin paljon, sillä mä menin Atella ja Eve meni enimmäkseen Pojulla. Kyllä silti kuvia löytyisi vaikka millä mitalla!
 |
| poitsut <3 kaksi omaa ! |
 |
| Pojun lähtöpäivä </3 |
 |
| poitsua moikkaamassa pitkästä aikaa! |
 |
| ja ensimmäistä kertaa pääsin uittamaan sitä! |
Tässä oli nyt siis viimeinen osa mun ja Pojun tarinasta. Toivottavasti tykkäsitte!
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)