Pojun ja mun tarina osa 3

Poju ja Riku olivat siis viettäneet kesän täällä meillä, ja se kesä oli unohtumaton. Yksi parhaimmista muistoistani oli se kun viimeisenä iltana ennen ponien lähtöä hyppäsimme maastoteillä esteitä sekä laukkasimme pellolla täyttä laukkaa kymmeneltä illalla.
Kesän aikana tuli koettua vaikka ja mitä, ja edistyimme esteilläkin huimaa vauhtia. Poju hyppeli erikoisemmistakin esteistä yli, mm. tynnyreistä koottu este oli loppukesästä helppo ylittää. Pääsimme myös ensimmäistä kertaa irtohypyttämään Pojua, ja poni tajusi asian hyvin. Riku taas hyppeli kuin ammattilainen!
Puuhasimme joka päivä ponien kanssa jotain kivaa; ratsastimme maastossa pelkällä riimulla, hyppäsimme esteitä, maastoilimme, laukkasimme kiitolaukkaa pellolla... <3 Ja tietenkin hoidimme joka päivä ponien ruoat, vedet sekä karsinat ja laitumet kuntoon. Olin tosi paljon tallilla ja ponien kanssa ja ette uskokaan kuinka ihana kesä se oli. Koko elämäni olin odottanut sellaista kesää. Kuulostaa tosi kliseiseltä, mutta se oli aivan kuin unelmaa.
Voisin mielelläni kokea tuon kesän uudestaan!

<3

ystävykset !

hieno poika <3

Kesän jälkeen Riku suuntasi Metsäkylään osittain tuntiponiksi. Pojulle oltiin hommattu paikka mun toisen tädin tallilta tästä lähempää. Matkaa tallille oli meiltä noin 10 km, ja talli on kymmenen hevosen yksityistalli. Sieltä löytyi kenttä, hyvät maastot sekä suuret laitumet. Kun siirryttiin lautumista tarhoihin, olivat tarhat täysin mudan peitossa. Pojun jalat oli aina hirveässä kunnossa. Kenttä oli usein hyvässä kunnossa ja se oli tarpeeksi iso.

Yhtenä päivänä olin hakemassa Pojua tarhasta, ja ihan yhtäkkiä se pysähtyi eikä suostunut enää liikkumaan. Kehotin sitä ottamaan askeleen, mutta poni ei pystynyt laskemaan painoa ollenkaan vasemmalle takajalalle. Pyysin tallinomistajaa tarkastamaan sen, ja soitimmekin heti kengittäjälle. Näytti siltä että petadiinihauteen avulla jalka oli paranemaan päin, mutta toisin kävi. Poju vietiin hyvinkään eläinsairaalaan ja eläinlääkäri totesi että Pojulla oli kaviopaise. Tää tuli ihan yllättäen, mutta johtui luultavasti mutaisista tarhoista. Poju sai parin viikon sairasloman, ja haude vaihdettiin joka päivä.
Poju oli juuri parantunut yskästään, joka sillä oli ilmennyt kesän aikana. Yskään ei löydetty mitään syytä, ja se sitten hellitti näin syksyyn mennessä. Jälkeen päin ollaan kuultu että se oli silloin tällöin yskinyt kotimäessäkin. Meille ei taas oltu kerrottu mitään asiasta oston yhteydessä...
Tuntui että poni oli kokoajan kipeänä, ja tää kaviopaise kruunas vielä kaiken.

olipas mun esteistunta kamala......

Ennen joulua vaihdoimme vielä tallia Metsäkylään, sillä se tuntui paremmalta ja tutulta paikalta. Metsäkylässä Riku ja Poju tarhasivat yhdessä, ja ystävykset saivat taas pitkästä aikaa nähdä toisiaan!

Yksi kaunis päivä sain jonkun ihmeellisen päähänpiston kun mietin Pojun kamalan näköistä harjaa. Halusin leikata sen pystyharjaksi. Mä ja kaverini innostuimme ajatuksesta toden teolla, vaikka Eve vähän vastusteli asiaa. Eikun sakset käteen ja leikkelemään!
Siitä ei mitään kaunista jälkeä tullut, ja ponin harja näytti aivan kamalalta seuraavat päivät... Oikein hävetti :D Harja roikkui vinossa ja oli epätasainen ja hirveän paksu. Onneksi parin päivän kuluessa se nousi pystyyn ja saimme siistittyä sitä lisää! Pystyharja toi Pojun kaulaan mukavasti lisää massiivisuutta.





Talvi kului perus meiningeissä, ja ratsasteltiin pääosin maneesissa aina kun sinne pääsi.
Maastossakin käytiin, ja isolle laitumelle oltiin lanattu laukkarata. Siellä käytiin aika useinkin laukkailemassa. Poju tykkäsi paljon maastoilla, ja kävimme siellä jos maneesi ei ollut vapaana. Kenttä oli aina talvisin niin huonossa kunnossa ettei siellä viitsinyt ratsastaa.

umpihangessa!

 Jouluna ostin Pojulle punaisen joulu-riimun, sekä puin sille tonttulakin. Haha, poni näytti suloiselta lakki päässään! Leivoin myös Pojulle nimikkopiparin, jota se sitten mutusteli.

TÄSTÄ pääset katsomaan videon siitä joulusta. Videossa on myös muutakin kuin Pojun joulusta, myös Mortti avaa videossa lahjansa... :D

Poju joulufiiliksissä :D

 Talvella ei tapahtunut hirveästi mitään ihmeellistä...
Poju yski silloin tällöin koko talven ajan, ja eläinlääkärikin kävi pariin otteeseen tutkimassa sen. Mitään syytä yskään ei löydetty, mutta yritimme lievittää sitä antibiootti-kuurilla joka annettiin inhalaattorilla suoraan sieraimeen. Se auttoi, mutta vähän kuurin jälkeen yskä alkoi taas uudestaan.
Liikkuminen siis rajoittui yskän takia aina välillä.

Seuraavaksi kesäksi etsimme jo ylläpitoheppaa, mutta se olikin helpommin sanottu kuin tehty. Loppujen lopuksi Teemu poni Metsäkylästä tuli Pojun seuraksi meille kesäksi. Siitä kesästä kuitenkin taas lisää seuraavassa osassa!

...Voi kamala näitä osia tulee paljon, toivottavasti saan ahdettua neljänteen osaan kaiken lopun. Mutta ilmeisesti nämä ovat ihan kivaa luettavaa, ainakin kommenttien perusteella! :)