kuulumisia

Tänään olin mun rakkaan ystävän Hildan kanssa kuvailemassa, ja Hilda lähti kuvailusessioiden jälkeen vielä mun kanssa tallille. Tallilla putsasimme karsinan, ja laitoimme Aten kuntoon. Aloitin ratsastamaan maneesissa ja lopuksi menimme maastoon ja sänkkärille. Kuvat saatte nähdä vasta alkuviikosta, sillä tähän koneelle ei voi nyt lisätä kuvia... Eli siis tarkemmati selitykset ja kuvat seuraavassa postauksessa! :)

Ja kannattaa käydä kurkkaamassa Hildan blogissa, on oikeasti lukemisen arvoinen!
http://teilleprinsessoillle.blogspot.fi/  <3

hihi <3

Seuraavalla viikolla mun ei tarvitse mennä kouluun, koska mulla alkaa tet-viikko. Pääsin tettiin Anivettiin hevosklinikalle, ja odotan innolla mitä kaikkea pääsen näkemään ja kokemaan siellä! :) Sitten onkin vain viikko koulua, ja sen jälkeen viikon syysloma, ah <3!

Kaipaan nyt jo ihan hirveesti kesää, enkä malta odottaa seuraavaa! Masentavaa tällanen kylmä, märkä ja pimeä syksy ja talvi... Aika on kyllä kulunut tosi nopeesti, joten ehkä se kesäkin tulee sieltä nopeesti. Toivotaan ainakin näin!

<3

esteitä ? Mitä?

"Esteitä, mitä!?"
Tämä oli reaktioni kun kuulin että meillä onkin estetunti...
Tosiaan, meillä siis piti olla koulutunti maanantaina, mutta toisin kävi! Tunnilta osa oli menossa este-merkkisuorituksiin sunnuntaina, ja me sitten treenailtiin tunnilla esteitä. Menin tunnille kuitenkin mukaan, sillä Atte oli tuntunut sunnuntaina ihan hyvältä ja eteenpäin pyrkivältä. Hyppäisin, jos siltä tuntuu.
Alkuverkassa Atte oli heti suustaan rento, ja liikkui mukavasti eteen. Se ihan yllätti mut! Olin tunnin alussa ilmoittanut opettajalle että teen ne tehtävät mihin luulen Aten pystyvän. Kun Atte kerran oli niin hyvä verkassa, päätin kokeilla pienen pientä kavalettia ympyrällä muiden mukana. Tulimme kavaletille joka kerta hitaassa laukassa, ja päästiin se ensimmäisellä kerralla kompuroimatta yli. Tokalla kerralla Atte sekosi askelissaan ja tiputti puomin... No, tuli taas kerran todettua ettei esteet ole Aten laji.

Alapuolella olevissa kuvissa meno näyttää ihan amatöörimäiseltä. :D

mitenniin jalat takana ?

Tultiin kavalettia molempiin suuntiin kaksi kertaa, ja sitten tulimme puomi-pysty-puomi, ja puomin ja pystyn välille siis muodostui innari. Ensimmäinen suoritus meni oikein mallikkaasti, olin jopa vähän yllättynyt ettei Atte kaatunut nenälleen. Mutta sitten tulimme sitä toisen kerran... Atte ei tunnetusti ole niin tarkka jaloistaan, joten voitte kuvitella miltä se näyttää kun iso hevonen ei osaa nostella jalkojansa oikeaan aikaan.
Niinkuin joku taisi sanoa, se näyttää aivan siltä kuin koira haistelisi maata. Voi ei, Atte! :D

Apua...

Lopuksi tulimme vielä okseria pari kertaa, ja kerran yhden pikku pystyn. En siis hypännyt kaikkia tehtäviä mitä muut hyppäsivät. Ehkä ihan hyvä niin, ei tuosta estetykkiä luultavasti ikinä tulisikaan. Varsinkaan tuon nivelrikon kanssa... Olen silti ylpeä siitä, sillä Atte yritti ihan täysillä suorittaa jokaisen tehtävän loppuun asti, ja kuunteli hyvin. Siitä huomasi, kuinka paljon se yritti. Hienoa työtä Atte, olen ylpeä sinusta ! <3

no nyt rupes näyttää vähän paremmalta!

postailu taukoa tulossa...

Kuten varmaan suurinosa teistä tietääkin, asun puoliksi äidin ja puoliksi isän luona. Isällä on vain yksi kone, joka on nyt huollossa. Se on ihan kokonaan jumissa, eikä liiku mihinkään suuntaan sillä se on niin täysi kun siinä on niin pieni muisti... Mun pitäis tyhjentää kaikki turhat kuvat sun muut pois, ja laittaa kaikki tärkeä muistitikulle tai levylle. Kone siis tyhjennetään ja siivotaan kokonaan, jolloin päästään aloittamaan taas alusta. Mä en yhtään tiiä et kuinka kauan siinä menee, mut voi siis olla etten seuraavalla viikolla postaa ollenkaan. :(

Tässä vielä kuvia, jotka olisivat kuuluneet edelliseen postaukseen...

pus !

Autumn

Atte ja Jutta :3

<3

Mulla on komea hevonen <3!
Käytiin eilen ja tänään vähän kuvailemassa kun oli niin kiva syysilma ja aurinko paistoi. Osan kuvista Eve on ottanut, osa Jutta. Kiitos molemmille!
Kuvia tuli tosi paljon, siis ihan hirveästi, ja laitoin tähän vain parhaat. Mitä tykkäätte ?

Hööks siis on nyt avattu Raisioon, jee! Itse kävin avajaisissa heti kun sain kyydin, eli joskus vasta viiden jälkeen. Avajaistarjoukset olivat kaikki menneet varmasti jo minuuteissa, joten mun oli turha elätellä toivoa että olisin löytänyt etsimäni housut alennuksesta...
Siellä oli niin paljon kaikkea, hyödyllistä ja kivan näköistä. Olin kasannut kädet täyteen pikkutavaraa, kunnes heräsin todellisuuteen: Atte ei välttämättä ole meillä enää kolmea viikkoa kauempaa. Mun ei ole mitään järkeä ostaa sille mitään. Haikein mielin kävin palauttamassa tavarat paikoilleen. Mukaan tarttui vain yhdet ratsastussukat itselleni, ja lilat pehmusteet vaikka Aten riimuun. Siinä se. Kuulostaapa todella ankealta...

Päätöstä Aten suhteen ei ole vielä varmistettu, mutta eiköhän se ole jo aika selvä. Kaikki meistä on sitä mieltä, että Aten on parempi vihreillä laitumilla. Niin se vaan on, vaikka se tuntuu ihan kamalalta. Ja kiitos kaikille tsemppaavista kommenteista edelliseen postaukseen! <3

<3 rakastan

peltoilua ja vaikeita päätöksiä

Viime viikon maanantaina me menimme tunnilla sänkkärille ratsastamaan. En ole ikinä ollut pellolla Aten kanssa, ja aina kun esimerkiksi laukkaamme maastossa Atte laittaa pään alas ja rupeaa hyppimään. Mä olin siis aika varautunut temppuilun suhteen, ja jännitin hieman miten tää tulee päättymään.
Jo matkalla pellolle Atte olis halunnu mennä lujempaa, ja jos jouduttiin odottamaan muita perässätulijoita, Atte ei millään malttanut seistä paikallaan. Kävelimme ensin pellon pari kertaa ympäri ja tarkastimme sen kunnon. Sen jälkeen siirryimme raviin. Pääsimme ehkä noin kymmenen metriä nätisti hitaassa ravissa, kunnes Atte päätti pukittaa ja rupesi pomppimaan niin että multa lähti jalustimet. Kauaa se ei pomppinut, vain ihan hetken. Komensin sitä raipalla, ja otin ohjat takaisin käteen. Koko ajan vaan mietin että "pää ylös! pää ylös!", ettei se vaan yrittäisi heittää mua alas.
Jakauduimme kahdelle isolle ympyrälle, jossa pyörittiin koko lopputunti. Atte ei temppuillut koko lopputunnista enää kertaakaan, ja laukkaakin uskalsin ottaa yhtälailla kuin muutkin. Ensimmäisen noston tein varovasti ennen muita, ja katsoin miten se reagoi. Hyvin meni, mitä nyt pari kertaa vaihtoi laukan ristilaukaksi! :)

mikä säätökuva tämä on ? :D

Ja sitten vaikeaan päätökseen joka on nyt mulla edessä...
Atte siis kävi klinikalla kun sen sudenhampaat poistettiin. Eläinlääkäri halusi ottaa röntgenkuvat nivelrikosta, sillä se leputti koko ajan sitä jalkaa. Kuvissa näkyi että nivelrikko oli pahentunut, ja siihen oli muodostunut pieni piikki joka pakostakin kasvaa ajan myötä suuremmaksi, samoin kipu.
Meillä on periaatteessa kaksi vaihtoehtoa, jos asiaa ajatellaan hevosen kannalta;

vaihtoehto 1) Joko jatkamme hoitoja, ja otamme ns. järeämmät aseet käyttöön nivelrikon hoitamisen kanssa, ja maksamme hyvästä erittäin kalliista satulasta ja hoidoista hirveän summan, sekä kuntoutamme Attea parhaamme mukaan. Huomioon pitää ottaa se ettei nivelrikko koskaan parane, se vain pahenee, ja tuottaa viikko viikolta enemmän kipua hevoselle. Periaatteessa kunnon treenillä voisimme kehittää nivelrikon ympärille lihaksia, jotka suojaavat sitä, mutta se on pitkä prosessi. Lisäksi emme saa Attea mihinkään tallille missä ei olisi kova pohja ratsastaa talvella. Maneesia kun ei täällä meillä päin ole missään.

vaihtoehto 2) Lopetamme Aten, ja hautaamme sen jonnekkin pellonkulmaan.

Kumpi kuulostaa mieleisemmältä? Niimpä, en osaa minäkään sanoa kunnolla.
Itse kallistun kuitenkin hieman tuon kakkos vaihtoehdon puolelle, vaikka ei sekään helppoa tule olemaan.... Tässä sen positiiviset puolet:
- Atte pääsisi kivuistaan, sillä oireet viittaavat selkeästi nivelrikon pahentumiseen.
- Me emme päädy vararikkoon, ja säästämme paljon rahaa.
- Kaikki mahdolliset testit ja lääkitykset voidaan välttää.

Ykkös vaihtoehdossa ei ole mielestäni mitään muuta hyvää kuin se että Atte olisi kauemmin keskuudessamme. Niimpä siis päädymme luultavasti kakkos ratkaisuun, ja toivon että teen oikean päätöksen.

<3