21.5.2013

Suorat tiet hakusessa? Video!

Ajattelin kirjoittaa tämän postauksen hevosen näkökulmasta, ja postata Aten mietteitä lauantaisista hyppelyistä! :) Tän idean sain Essin poniblogista!


"Huhhuh! Lauantia oli kyllä erityisen kuuma hellepäivä, ja kaikenmaailman kärpäset ja hevospaarmat alkavat jo kiusata meitä hevos- ja poniparkoja. Onneksi Kata levitti mahan alle ja rinnuksille ötökkäkarkoitetta, joka heti karkoitti ylimääräiset ärsyttävät kärpäset pois iholtani puremasta. Aavistelin jo, että pääsisin nyt töihin. Kata haki harjapussini, ja rupesi ahkerasti harjailemaan minua. Olin aika likainen, sillä olin juuri käynyt pölyisessä maassa piehtaroimassa... Kun hän sai vihdoin minut harjattua, kuulin jo kaukaa kuinka se kolisutteli satulani kanssa tallissa. Hyi että mä inhoon noita satuloita. En millään haluaisi seistä paikallaan kun se laitetaan mun selkään! Annoin kuitenkin nätisti hänen nostaa ja asetella sen.

Kun viimein päästiin kentälle, Jutta - Katan kaveri - halus alkuverkata mut. En millään jaksanut keskittyä itse työskentelyyn, sillä kaverini Poju oli jäänyt tarhaan. Yksin on tylsää, plaah!


Kun saimme yhteispelin pelittämään, olivat molemmat tyytyväisiä - niin ratsastaja kuin minäkin. Ravissa suostuin jo menemään paremmassa muodossa, ja kuuntelin paremmin Juttaa.






Jutta ja Kata vaihtoivat päittäin, ja Kata kiipes mun selkään. Alkujäykkyys ei enää haitannut mua, vaan mä viipotin menemään! Vaikka oli jo vähän hiki, ni mulla vaan piisas energiaa.










En ole paljon hypellyt tuollaisien puomien yli, tai ylipäätään minkäänlaisia esteitä. Se on mulle vähän vielä uutta. Mut sehän tuntui tosi kivalta! En aluksi oikein tiennyt, mihin kohtaan sitä estettä pitäis tähdätä... Vasen - oikee - vasen - oikee... Kata yritti kovasti pitää mut suorana, mut välillä mä en oikein ymmärtänyt mitä se halus multa. Taisin kerran vahingossa mennä ohikin, kun rupesin niin mutkittelemaan! Ravissa me tultiin se useammin, ja laukassa pari kertaa. Askeleeni kun ovat niin isot, oli niitäkin vaikea sovitella ennen estettä.
Mut siitä mä vasta ärsyynnyn, jos vahingossa tiputan puomin! Sitte lentää takapää!


se ilmavara on tärkeä juttu!
Ilmavaraa jätän siis aina varmuuden varalle. Nuo esteet kun tuntui niin naurettavan pieniltä mulle! Ehkä pääsen joskus vielä hyppäämään isompia esteitä. Ainakin toivottavasti! Mulla nimittäin on nivelrikko oikeassa takajalassa, eikä ole varmaa miten hyvin se kestää hyppyjä...
Kata kehui mua tosi paljon, ja sanoi että on ylpeä musta. Kyllä siinä ihan punastuu!
Katsokaa ihmeessä tuo video, näette kuinka hienosti mä meninkään! Vaikka pitää tätä vielä aika paljon treenata..."

Ainiin, ja kuvista kiitos Jutalle taas kerran ! :)


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

kirjota kirjota! ;)