Poitsua & lyhyeen loppunut tunti

Sunnuntaina olimme taas moikkaamassa Pojua. Even piti alunperin hypätä sen kanssa, mutta minäkin kiipesin loppujen lopuksi muutamaksi hypyksi selkään. Kenttä oli tosi kurainen, ja keskellä oli kuivaa. Laitoimme vain yhden pystyn keskelle kenttää, ja tultiin sitä muutamia kertoja molemmista suunnista.
Poju oli kuulemma viime kerroilla kieltänyt pahasti, ja tiputtanut siinä samassa ratsastajan. Tän se oli tehnyt kaksi kertaa eri ratsastajilla. Voi olla, että kiellot johtuivat mudasta, en tiedä... Katsottiin siis että miten poni oikein menee, ja hyvinhän se meni! Se on niin hyvässä kunnossa! ... Oon sanonut ton varmaan tuhat kertaa .. :D

en siis ollut varautunut ratsastamiseen, kuten voitte housuista päätellä...

Nyt kun ollaan käyty muutamia kertoja moikkailemassa Pojua ja ratsastamassa sitä, on tosiaan huomattu kuinka hieno poni se oikeesti on. Nyt kun olen ratsastellut Unskia, Vadelmaa, Taikaa jne. niin Poju tuntuu suorastaan unelmaponilta. No sitä se onkin ;) Olis niin kiva päästä vielä säännöllisesti valmentautumaan ja kisaamaan sen kanssa, ja viettää vaan ihan tavallista arkea. Niin ikävä omaa hevosta <3 Kolmen vuoden jälkeen tuntuu tosi oudolta etten omista yhtään omaa hevosta. Lainailen vaan muiden ratsuja.
Mut oon kyllä todella onnellinen et Pojulle löytyi tuollainen koti! Sillä on välittävät omistajat, ja me saamme käydä moikkaamassa ponia koska vain. Oon niin onnellinen ettei sitä myyty mihinkään kauemmas.

Itse siis otin tosiaan vain kaksi hyppyä molemmista suunnista, ja poni toimi moitteettomasti taas kerran! Alla pieni videopätkä hyppelyistä :)








Tänään mulla oli illalla tunti, niinkuin joka maanantai. Meillä oli tällä kertaa esteitä! Jes! Aluksi mun ei pitänyt tulla tunnille, sillä hyppääviä hevosia ei riittänyt. Tunnilta kuitenkin tuli peruutus, joten pääsin minäkin hyppelemään! Mut oltiin merkattu Helmille, taitavalle hyppääjälle. Olin positiivisin mielin menossa tunnille. Kerrankin maneesiin raahattiin enemmän kuin kaksi estettä, jopa neljä! Tulimme kunnon tehtävää, johon sisältyi parit laukanvaihdot esteellä. Tultiin kolmea ristikkoa kahdeksikolla. Ensimmäisellä kerralla en ollut ihan hereillä, ja ensimmäisessä hypyssä jäin jälkeen kun Helmi päättikin lähteä kauempaa. En ollut ennen hypännyt Helmillä, mutta se vaikutti tosi kivalta.
Kesken tunnin kävikin paha tippuminen, joka oli loppujen lopuksi niin paha että ambulanssi saapui pillit soiden tallin pihaan. Minä en tosin ollut tämä loukkaantunut ratsastaja, onneksi. Tunti siis päättyi heti putoamisen jälkeen, ja voisi sanoa että aika dramaattisesti.
Ja taas tajusin, kuinka vaarallista harrastusta minä harrastankaan. Tässä voi käydä vaikka ja mitä, ja parastahan se olisi turvallisuuden kannalta lopettaa koko harrastus. Sori, ei tule kuuloonkaan tämä vaihtoehto! Koskaan ei tiedä mitä käy, mutta en silti luovu tästä harrastuksesta koskaan.
Harmillista vain että tällainen tapaturma kävi juuri näin kivalla estetunnilla. Toivottavasti ratsastajalle ei kuitenkaan käynyt hirveän pahasti!

Helmillä haluan kuitenkin mennä jatkossakin joku kerta esteitä! Vaikutti sen verran mukavalta, ja oli niin kiva mennä pitkästä aikaa homman osaavalla hevosella. :)

Pojun ja mun tarina osa 4 on vielä tulossa, malttakaa odottaa!