rakastan sua tänään enemmän kuin koskaan

Tänään on se päivä. Nyt alan jo pikkuhiljaa uskoa siihen että Atte on poissa. Ikuisesti.
En enää ikinä voi nähdä kun se tulee mua vastaan tarhan portille. En enää ikinä voi kuulla sen hörinää. En enää ikinä voi silittää sitä. En enää ikinä nää sitä. Se kaikki on ohi nyt.
Enkä enää ikinä hanki nivelrikko-hevosta. Se on varmaa, ei kannata.

Atte on nyt päässyt kivuistaan, ja sillä on hyvä olla. Sillä on kaikki mitä se tarvii, ja yritän lohduttaa itseeni sillä. Ihan hirvee olo mulla on, tuntuu tosi tyhjältä. Enää en mee tallille monta kertaa viikossa hoitamaan ja ratsastamaan Attea,  mun hevosta.

Hyvästi rakas <3

 


Saavuimme trailerin kanssa meille, ja otin Aten ulos autosta. Se oli jo aikaisemmin saanut rauhottavaa, ja nyt se sai sitä uudelleen. En jäänyt katsomaan miten se kaatuu suorin jaloin maahan, se ei voi olla kovin kaunista katseltavaa. Hyvästelin Aten itkuisena ja surullisena. Painoin pääni sen päätä vasten, ja silitin sen turpaa. Tämä oli viimeinen kosketus. En enää ikinä näkisi sitä uudelleen.
Nousin, ja kävelin pois. En katsonut taakseni.
Kotona olo oli hirveä ja on edelleen. Atte on poissa.



Essi tuli aamulla myös tallille ennen Julitan ja Aten lähtöä. Otettiin muutamat kuvat vielä enne hyvästelyjä. Tahdon toivottaa tsemppiä Essillekin, ja kiitos kuvista ja tuesta!

I would hold you in my arms, I would take the pain away.

 Thank you for all you've done, forgive all your misteks.

 There's nothing I wouldn't do, to hear your voice again. 

 Sometimes I wanna call you, but I know you wont be there. . .