Pojulla oli lähtenyt keskiviikkona vasemmasta etujalasta kenkä, joten kengittäjä tuli kengittämään sen eilen. Nyt Pojulla on siis kenkä ja kaikki on hyvin!:)
Tänään minä ratsastin Pojulla, ja pikkusiskoni meni Rikulla. Poju sai pitkään aikaan kunnon liikuntaa! Tein sen kanssa erilaisia kiemuroita ja taivutuksia, ensin käynnissä sitten ravissa. Kenttä on todella huonossa kunnossa, siellä kasvaa ruohoa missä sattuu, ja pohja on sateen jäljiltä aina ihan liti-märkä. Toisessa päässä on ihan aina isompi lätäkkö, joka valtaa joskus puolikkaan kentän. Toisessa päässä on välillä vain pikkuisia lätäköitä. Tänään kentän "parempi pää" oli ihan hyvässä kunnossa. Siellä me sitten oltiin puolikkaan kentän kokoisella pääty-ympyrällä. Laitoin minulle ja Pojulle pitkästä aikaa pienen pystyn pääty-ympyrälle, jota sitten menimme laukassa. Pojulla ei olla vähään aikaan hypätty, joten se oli hieman arka pikkupystyillä. Suoralla uralla oli jo valmiiksi viime kerrasta 70 cm pysty, ja hyppäsin sen pari kertaa, niin että se onnistui. Pojun mielestä oli ihan kamalaa, kun kentän laidalla pusikossa oli kaksi tyhjää kanisteria, ja siirsi aina siinä raviin ennen estettä, ja sitten hyppy meni tietysti huonosti. Tultiin sitä pystyä muutaman kerran, ennen kuin se tajusi etteivät ne kanisterit pure. Askeleet eivät sopineet mainiosti, mutta en viitsinyt rasittaa Pojua näin kahden vapaapäivän ja muutenkin "laiskan" liikunnan jälkeen.
Isäkin tuli lopussa ratsastamaan Rikulla ja päätimme mennä maastoon hieman laukkailemaan sänkkäreille. Menimme niin pitkän matkaa, etten enää tiennyt missä tarkalleen olimme. Pellot olivat juuri puituja, joten niillä oli hyvä ratsastaa. Laukkasimme yhden suoran hiekkatien pätkän, ja sitten saavuimme pitkälle sänkkärille. Riku nosti laukan, ja Poju tietenkin perässä. Siinä sitä mentiin kovaa vauhtia metsänlaitaa kohti! Oli ihana tunne, aurinko paistoi, ja en edes kuullut mitään tuulen sorinan takaa. Pitkän "laukkasuoran" jälkeen saavuimme metsänlaitaan, mistä lähti pieni hiekkatie toiselle sänkipellolle. Sen me ravasimme metsänreunaa pitkin, ja kävelimme sen ympäri loppuun asti, kunnes palasimme sinne missä olimme juuri laukanneet. Käynnissä Poju kompastui niin pahasti, että meni polvilleen. Tulin alas selästä katsomaan ettei mitään vaan näkynyt. Mitään muuta ei näkynyt kuin vähän kuraa siinä polven alapuolella. Nousin siis takaisin selkään ja katsoin kävellessä että ontuuko se. Mitään merkkiä ontumisesta ei ainakaan näkynyt joten jatkoimme matkaa.
Laukkaimme vielä sen saman pellon takaisin päin, Riku taas edellä. Isä kaipasi vauhtia, ja sitä se saikin!!! Molemmat ponit pinkoivat lujaa kohti pellon toista laitaa. Oli jopa hienon näköistä, kun molemmat ponit menivät suoraansanottuna kiitolaukkaa. Tuuli aika lujaa, tai siltä se ainakin tuntui, kun porhalsimme pellon poikki.
Lopun matkaa otimme vähäsen ravia, ja loppumatka käveltiin. Olipa mahtava reissu!
Harmi vain, ettei me saatu yhtään kuvia siitä, sillä ei ollut kuvaajaa. Mutta toivon että tämä oli edes jonkinlainen kiinnostava postaus.. :D
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
kirjota kirjota! ;)