Täällä taas, pitkästä aikaa! :)
Mulla olisi niiiiin hirmuisesti teille kirjoitettavaa sekä kuvia, etten tiedä mistä aloittaisin! Pitää nyt jakaa nämä postaukset eri aiheista osiin. Tässä postauksessa kerron siis viikosta KT:lla, jolloin olimme Jutan kanssa siellä leiriavustajina.
Menimme sinne jo lauantaina, sillä halusimme viettää aikaa vanhojen tuttujen kanssa illalla. Ilta oli mitä hauskin! Sunnuntai päivällä saimme liikuttaa suht kevyesti pari heppaa, minä menin eestinhevosruunalla Väiskillä ja Jutta suomenhevostammalla Kullalla. Kesti hetken, ennen kuin löysin oikeat nappulat Väiskin ratsastamiseen. Jotta sen saisi kulkemaan kauniisti ryhdissä, sitä pitää ottaa reilusti taakse ja ylös, sekä käyttää vahvasti pohjetta. Tästä saa käsityksen, että se olisi vahva ratsastaa, mutta ei se oikeastaan ole.
Itse jäin vähän könöttämään, mutta loppua kohden kaikki parani!
Tässä lyhyesti mun ja Jutan tehtävät päivisin:
- herätetään leiriläiset, ja tehdään aamupalaa
- siivotaan jäljet, mennään talliin auttamaan hevosten kuntoonlaitossa
- Autetaan leiriläiset selkään, kootaan mahdolliset esteet
- seurataan tuntia jos jossakin tarvitaan apua, ja autetaan seuraavien tuntilaisten kanssa tallissa
- tuntien jälkeen syömään, jonka jälkeen lyhyt tauko
- sitten toiset tunnit, ja sama kaava
- varsinaisen leiripäivän jälkeen keksimme iltaohjelmaa (mm. ajoa, leikkejä, leirikaste... sekä vikellys ja poniagility, jota me emme ohjanneet)
- me hoidimme iltaruokinnan
- leiriläisille iltapalaa, ja sitten nukkumaan (tosin leiriläiset valvoivat yleensä pidempään kuin me...)
Päivät olivat yllättävän rankkoja, vaikka varsinaista fyysistä työtä se ei hirveästi ollutkaan. Henkisellä tasolla piti olla koko ajan ns. palvelualtis, valppaana ja iloisena. Taukoja päivässä meillä ei ollut paljoakaan. Meillä oli suunnitelmissa katsoa joku ilta Jutan kanssa leffa mun koneelta, mutta ei mikään ilta ehditty. Leirin jäljiltä olin siis aivan väsynyt...
 |
tällainen pieni söpöläinen oli pudonnut pesästään, ja jotenkin päätynyt Jutan kenkään :D |
Pääsin tiistaina (?) ratsastamaan kevyesti Kullalla, se on ihan superkiva! Yleensä suokit ei ole mun tyylisiä, mutta jos sellaisen joskus hankkisin, voisin hyvin hankkia Kullan! Se on reipas ja kevyt nuori tamma, joka yrittää aina kaikkensa. Se on yksi tuon ratsastuskoulun yritteliäimmistä hevosista, ja tunneillekin se tulee aina intoa täynnä. Sen ihan näkee siitä!
 |
Heeei, mähän näytän jo melkeen kouluratsastajalta! |
Loppuun vielä monipuolinen videokooste viikosta, jossa on myös videoita kun ratsastan Kullalla. :)